perjantai 28. joulukuuta 2007

Me muutetaan

Mambo:
"Apua, meidän koti täyttyy pahvilaatikko torneista!...jopa meidän oma laatikkomaja on osana sitä tornia *mutinaa, se oli meidän oma!*. Huonekalut ovat pois paikaltaan, mustia säkkejä on ympäri entisiä leikkiratoja...voisiko joku kertoa mitä on tapahtumassa?! Onhan tuo ennenkin suursiivouksen tehnyt, mutta tämä on jo liikaa!"

Salsa:
"Mikä leikki tää on, ai mulle torneja kiivettäväksi, tää on kivaa...miksi me ei tehdä tätä joka päivä ? Annas kun mää autan sua nostamaan sen säkin, kato hei täällä olis vielä paikka muutamalle laatikolle, kato-kato-kato, täällä!!!"

Toscha:
"Krooh-pyyh ja ruokaa.
Ai jaa, sää sisustat annas ku mää meen pois tieltä ensin. Ei m itään hätää, onhan mulla tää oma paikka...MITÄÄÄÄÄ, säää siirrät sen illalla!!!...mitä, mitä!?"



Eli meillä on pakattu ja pussitettu, ja nyt elämme pahvilaatikkomeressä.
Huomenna tulee iso punainen auto ja syö asunnon tyhjäksi. Eli muutamme kimpsuinemme ja kampsuinemme pois Turun keskustan tuntumasta, ihan naapurikuntaan Raisioon asti. Siltä löytyi kiva "pieni" koti keltaisen omakotitalon uumenista.
Tuntuu kuin landelle menis, ei siellä ole edes kerrostaloja...
Mutta Toscha saa vihdoin kaipaamansa ulkoilumaastoa pihapiiristä, ja Salsa ja Mambo juoksutilaa lisää...Ja mahdollisesti kaverin tulevana vuonna *haaveilee*.

Olen siis n.80% sähköpostipimennossa seuraavat n.3viikkoa kunnes yhteys luodaan, mutta puhelin toimii.

Palailen kuulumisien ääreen tammikuun lopulla!


TAPAHTUMARIKASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!


keskiviikko 26. joulukuuta 2007

jess!

PISSA TULI!


Pilvin pissa tuli itsestään, ei tarvitse enää mennä päivystävälle kolmatta kertaa *pelkkää hymyä*.



maanantai 24. joulukuuta 2007

Jouluaaton ihme

Tämä jouluaatto on ollut yllätyksellinen ja ihmeellinen, kaiken raskaan koettelemuksen jälkeen tuli eteen lämpöä ja välittämistä täynnä oleva päivä.
Kun kulkee pää maassa, ei huomaa sitä kauneutta ympärillä koska matka maahan on niin lyhyt, ja perspektiivi siitä ei kanna pitkälle. Mutta tänään kertaheitolla nenä nousi hieman ylemmäs ja alkoi taas näkemään niitä pieniä yksityiskohtia mitkä tekevät maailmasta niin ihmeellisen ja hohdokkaan.

Pilvi Piiperöinen on saanut vaikean taistelunsa aikana paljon ystäviä ja lämpimiä ajatuksia on matkannut luoksemme ympäri maata.
Tänään luoksemme saapui myös täysin yllättäin joululahja joka jo ajatuksena tuntuu niin isolta, että sitä on vaikeaa käsittää.

Joten kuva kertokoon sen mitä mieli vielä yrittää ymmärtää:

Täydestä sydämestäni voi sanoa että ajatukseni ovat olleet luonanne tämän aaton. Ja ennen nukkumaan menoa tulen sytyttämään kiitollisena kynttilän, ja toivon että sen valo valaisee myös teidän tietänne tulevana vuonna.


Suuret sydämet kykenevät isoihin tekoihin, kiitos.


sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Toscha on pipi

Nyt on kotona pieni joulupotilas, kun Toscha alkoi perjantaina yllättäin oksentamaan.
Sillä on samanlainen jakso ollut vatsakatarrin aikana ja se on nyt isoin mahdollisuus sitten tässäkin. Mutta toisin kuin edellinen katarrijakso, tämä alkoi tosi rajusti ja se hieman huolettaa.
Kaikki tulee ylös ihan vedestä asti ja hieman tukala on selkeästi tuo askel.

Pikkuinen ritarini saa tällä hetkellä vatsaa suojaavaa Antepsia ja lihakseen Primperania nyt muutaman kerran ehkäisemään pahoinvointia.
Hän on niin kiltti potilas ja antaa pistoksenkin laittaa ihan nätisti.
Yöksi laitoin Mambon ja Salsan (vastalauseista huolimatta) vaatehuoneeseen nukkumaan, että Toscha saa rauhassa oleilla muualla asunnossa. Harmittaa ihan hirmuisesti että en saa tuota olohuoneen ovea itse paikalleen, mutta se on täyspuuta ja tosi painava.
Yö menikin sitten Toschaa tarkkaillen, se on hieman outo johtuen ehkä Primperanista.
Se haahuilee kuin dementikko ja peruuttelee oudosti kävellessään välillä. Jotenkin se on hieman sekaisin ja levoton.

Viimeksi se on oksentanut yöllä hieman vajaa neljä ja sitä ennen yhdeksältä illalla. Nyt kello tulee kymmenen aamulla ja odottelen että alkaako pian taas tulemaan, kun annoin Antepsin.
Tuossa kymmenen aikaan annan pienen nokareen Hill'sin i/d ruokaa, mutta pelkään että se tulee ylös jonkun ajan kuluttua.

Toivottavasti tämä nyt menee näillä hoidoilla eikä ole kyse mistään vakavammasta, kun on nämä pyhätkin ja ei pääse kunnon tutkimuksiin.
Sitä aina miettii Toschan kohdalla koska on sen aika, ja onko se nyt. Eihän 15 vuotta nyt mikään ikäloppu ole, mutta ihan nuorikaan hän ei enää ole.
Viimeksi veriarvot otettiin 1,5v. sitten ja olisi tarkoitus taas keväällä ottaa otanta arvoista, niin tietää missä mennään eteenkin tuolla sisäelinpuolella.

perjantai 21. joulukuuta 2007

Iso sydän on poissa


R.I.P. "Possu" 21.12.2007
Hei-hei, iso pienimies

lauantai 15. joulukuuta 2007

Kelailua, eli mitä tapahtui?

Pilvi sai pennut maanantaina 26.11., 2 beigeä poikaa ja kaksi riistaa tyttöä.
Valitettavasti muutaman tunnin synnyttämisen jälkeen tuntui jotain olevan vialla. Supistukset olivat suhteellisen mietoja, ja yhden pennun sikiökalvo näkyi melkein tunnin hieman ulkona ilman tulosta.
Ensimmäiselle lääkärille soitto antoi tuloksen "puhkaiskaa se sikiöpussi", se voi nopeuttaa synnytystä. Toiselle lääkärille soitto sai sitten liikettä klinikan suuntaan. Eli lähdimme ajamaan Piikkiöstä Turkuun suurella hädällä, ja pelonsekaisella ajatuksella "ei tämän näin pitänyt mennä".

Sitä kasvattajana luulee olevansa varautunut kaikkeen, mutta aina kohtalon puuttuessa peliin sen isku on kuin sivallus vasten kasvoja.

Saavuimme klinikalle, Pilvi ultrattiin ja tapahtumasta otettiin röntgen.
Yllätys oli että pentu ei ollut vielä edes synnytyskanavassa, vaikka sikiöpussi oli näkyvissä.
Lääkäri ei kuitenkaan osannut sanoa mahtuuko pentu syntymään, eli uskaltaako antaa supistuksia vahvistavaa lääkettä. Hänen suosituksensa oli että Pilvi keisarileikattaisiin, koska jos supistuksia vahvistavaa annetaan, kaikki ei kuitenkaan synny kerralla, joten viimeiset pennut voivat syntyä kuolleina. Ja koska ei ollut edes varmuutta mahtuuko ensimmäinen perätilassa ja hieman sivuttain ollut pentu ulos, hyväksyin hänen päätöksensä pienen keskusteluhetken jälkeen.

Keisarileikkauksen jälkeen kello 12.30 luoksemme tuodaan laatikko jonka suojissa mönki 4 suloista pentua ja hieman myöhemmin emo joka nämä upeat elämanalut sai aikaan.

Aika nopeasti havaitsimme Pilvin tassun kummasti turvonneen. Lääkäri oli ymmällään, ja tassu jatkoi turpoamistaan. Jossain vaiheessa siitä alkoi jopa kudosnesteet valua ihon läpi ulos.
Mutta koska nyt oli tärkeää antaa emolle ja pennuille rauha tutustua toisiinsa, lääkäri lähetti meidät kotiin ja olihan jo ilta.

Tästä alkoi Pilvin koettelemukset joista voi lukea sijoituskodin blogista laajemmin.

Lopputulos oli se että pennut jouduttiin erottamaan hieman alle viikon ikäisinä emostaan ja viemään sijaisemolle. Vieläkin tulee itku valtoimenaan kun ajattelee sitä yötä jolloin pennut emosta erotettiin, kun Pilville alettiin antamaan vahvoja antibiootteja ja kipulääkkeitä tassunhoidon vuoksi. Emolta pentujen riistäminen on todella rankkaa katsottavaa, ja täysin luonnon vastaista. Se hetki kun astuin ulos Pilvin kodista pennut boksissa ei unohdu koskaan.

Mutta kun ei ole mitään muuta tehtävissä, pitää toimia niillä korteilla kuin kädessä on.
Onneksi olimme saaneet auttavan kädenojennuksen niin Pilvin kasvattajalta jolle oli myös samaan aikaan syntynyt pennut, kuin Turun läheltä Liedosta Tridoll's kasvattajanimen alta.
Liedossa Outin kissalle oli syntynyt pentue hänen äitinsä Liljan luona ja Lilja ystävällisesti lupautui ottamaan Pilvin pennut uuden emon hoivaan.
Päädyimme viemään pennut Lietoon, näin pääsisimme niitä katsomaan useammin ja mahdollinen siirto takaisin Pilville kävisi helpommin.

Pentujen uusi kakkos-emo on siis Söpö niminen nätti Ragdoll naaras jolle oli syntynyt 3 pentua hieman Pilvin jälkeen.
Söpö otti pennut heti omikseen ja alkoi niitä pesemään sekä päästi ne omiensa viereen nisille.
Jompikumpi pojista löysikin tiensä vatsan alle sillä sekunnilla ja nälkäisenä taisi vetää vatsansa täyteen heti.
Tähän päivään:
Pennut täyttävät muutaman päivän kuluttua kolme viikkoa. Kävin niitä taas tänään katsomassa ja voi että ne ovat suloisia. Kovin jo harjoiteltiin liikkumista neljällä tassulla.
Kaikki pennut ovat oikein mukavan lämpimiä väriltään, ja niillä kaikilla on alustavasti tuleva koti jo olemassa. Mutta onneksi siihen on vielä pitkä aika, kun ne taas muuttavat.
Toivottavasti vielä tulee eteen päivä että ne voisi emolleen palauttaa.

Tavis & Vinku-Heinä
Mustis
Vihreepoika

perjantai 7. joulukuuta 2007

väliaikaista

Olen nyt istunut tässä kirjoittamassa blogia muutamana päivänä pitkän tovin, mutta kirjaintakaan en saa aikaiseksi valitettavasti.

Pennut ovat syntyneet ja Pilvi taistelee omaa selviytymistaistelua.

Kiitos kaikille tukijoille, palataan paremmissa tunnelmissa.

Toscha, Mambo ja Salsa voivat hyvin, hienoista mamin ikävää koetaan minun poissaolojeni vuoksi.

Karvalapset -blogista voi lukea viime viikon tapahtumista.

perjantai 23. marraskuuta 2007

...ööö, onko jo aamu?

Olen onnellisessa asemassa, kissani nukkuvat kunnon yöunet heräilemättä mekastamaan välillä.
Illalla sanotaan "hyvää yötä" ja jokainen painuu tahoilleen iltarapsutuksien jälkeen nukkumaan. Aamulla kaikki ovat tarkkailuasemissa, odottaen koska se "pitkä kaveri" alkaa venyttelemään sen näköisesti että ensimmäisen rapsutukset liikenee, ja mahdollisesti kulhollinen aamupöperöä.

Mutta (kissojen kanssa eläjän perussana...), toisinaan nämä täydelliset huonetoverini päättävät että on aika tehdä jotain, eli nousta ja vaikka leikkiä.

Kello lähenee kuutta, kaikkialla on hiljaista...nukkuja liikahtaa. Pitäisi käydä pisulla, alavatsaa kivistää...
Nukkuja herää, nousee ylös ja suuntaa keittiön läpi. Musta kissa venyttelee ja kävelee vastaan "kiva, heräsit. Mä tulen rapsutettavaksi jos sulle sopii". Nukkuja kompuroi venyttelevän kissan yli ja jatkaa päättäväisesti eteenpäin (no, joo...muutaman rapsutuksen annoin matkalla, myönnetään). Aaah, vessassa.
Musta kissa on seurannut mukana "joko sää oot valmis, mennään jo!".

Raahustan takaisin sänkyyn, musta kissa kintereillä "silityksiä, silityksiä, silityksiä..." ja sitten se hyppää sängylle. Käsi vetelee muutaman kerran konemaisesti turkin päällä, mutta mustakissa tietää taktiikan. Se ottaa kädestä kiinni ja pussaa siihen märän pusun kuten vain oikea ritari osaa,
*hymyilyttää*. Käsi reagoi hellyydenosoitukseen ja hiljaiseen hurinaan joka mustasta kissasta lähtee. Käsi rapsuttaa korvan takaa, leuan alta, vetää pitkiä vetoja turkin päällä, hieroo niskalihaksia ja välillä hakkaa käsiään yhteen laidan yli, kuin hassussa rituaalissa (karvanlähtöaika :o).
Ja yhtäkkiä mustakissa lähtee omalle paikalleen....tai siis pääsi puoleen väliin keittiötä ja silittäjän oli pakko sille huikkasta "hyviä jatkounia"...mustakissa palaa tapahtumapaikalle kuullessaan kiitokset...Muutama rapsutus vielä ja sitten riitti. En enää uskalla liikahtaa, se tulee vielä takaisin (kurkkaan ripsien alta, siellä se on ja katselee).

Pitkä venytys, aaah. Saa vielä nukkua vähän.

njur,njur, njur, njur...ääni lähestyy, njur, njur...ääni vahvistuu. Nhur, njur...ääni jää kaikumaan uudestaan, ja uudestaan sängyn laidalle...välillä siirtyen sängyn taakse, alle, päätyyn jne. Njur, njur. Tunnen jalkopäässä liikahduksen, joku tuli kylään.Siirrän katseeni alas, "Moi mami!". Siellä on Mambo, ja Toschakin on edelleen keittiössä tapittaen minua...miten minusta tuntuu että se pyrki silmillään viestittämään jotain!?

Ok, jatkan venyttelyä. Vedän peittoa ylemmäs, jokin osui varpaaseeni!No just-joo, Mambo on tuonut mukaansa kaveri. Olisi pitänyt arvata, se "njur" -äänihän on "kato mitä mulla on, kato toin sen, kato, kato, kato!". Eli huiskan raatohan se siellä. Käännän kylkeä ja vedän jalkoja peiton alle.Seuraava ei varmaan tarvitse selitystä
Mambo: "hmmm, raaja...RAAJA!!!"

Vedän jalat syvemmälle peiton sisään (Mambo ei leiki jaloilla, mutta se yrittää työntää aina huiskaansa varpaisiin, kuin käteen :D)."Hei, mihin ne meni...mä tuun kanssa!"

No, hieman lyhensin tarinaa. Todellisuudessa "yläraaja" tarttui huiskaan. Heilutti sitä peiton alla ja lakanan päällä innostaen villiin leikkiin. Välillä huiska lensi pitkässä kaaressa sängystä, Mambon noudettavaksi. Ja aina se tuotiin uskollisesti takaisin sängylle aina vaan jatkuvan "njur,njur,njur" -äänen saattelemana.

Mutta missä on Salsa..?
Istuu unisena laatikossa odottaen omaa vuoroaan :D.
Eli sille sitten myös silkkiturkkisivellyksiä, ja lupa parkkeerata selkä mamin nenää vasten.

loppukaneetti: nukkuja pääsi myös takaisin uneen, eli kaikki olivat lopussa täysin tyytyväisiä.



tiistai 20. marraskuuta 2007

Pilvi, sijoituskoti ja Salsa sekä vaavit

Pilvin laskettuun aikaan on enää 6 vuorokautta ja sitä odotellessa aina välillä katseeni suuntautuu haikeana Salsaa kohden. Tulee paljon muisteltua sen raskauksia ja ihania pentuja, niiden kehitystä ja sähläilyjä oli aivan ihanaa seurata.
Tunti kausia tuli istuttua synnytyskopan edessä ja vaan katseltua niiden hengitystä sekä pieniä liikkeitä. Sitten istuttua niiden leikkien keskellä kiipeilytelineenä ja myöhemmin nukkumapaikkana. Pienoisella haikeudella muistelen sitä kaikkea ja kateuden hiipiessä aina lähemmäs mietin, että siellä sijoituskodissa pääsevät pian nauttimaan tuosta kaikesta. Se on hieno kokemus, ja aivan ihanaa että nyt sen saa kokea joku muu ja kantaa sitä loppuelämänsä muistoissa.
Tunnen itseni aina tosi tervetulleeksi Pilviä ja muita moikkaamaan, eli varmaan tulee paljon sielläkin katseltua pentujen telmimistä, mutta ei se ole sama.

Minulla ja Pilvin kasvattajalla on ollut aivan mieletön tuuri ja kunnia että olen löytänyt niin ihanan kodin hänelle. En olisi ikinä osannut kuvitellakaan kuinka joku koti voi olla lähes täydellinen, ja kummatkin osapuolet perheessä niin hienosäätöisiä, että osaavat sitoa sielunsa täydellisesti kissojen elämään.
Kiitos paljon, me love you!

Back to Salsa

Salsa on synnyttänyt kaksi upean ihanaa pentuetta, ja hoitanut niitä hellästi kuten vain parhain äiti voi hoitaa.
Ensimmäisen pentue isukki oli upea sininen Ruottin maalla asuva IP&EC Murilegus Tiny Timothy
Tämä sininen herrasmies ei kyllä ollut nimensä mukainen tirriäinen, vaan ehta "on mistä ottaa kiinni" -kolli. Voitti Ruotsin paras sininen -05 tittelin lisäksi leikkimielisen "on viihtynyt ruokapöydässä" tittelin...


Salsan raskautta oli mieletöntä seurata, sitä miten siitä kasvoi pikkuhiljaa vatsan pyöristyessä äiti.

Ja sitten syntyi kolme potraa poikaa, saanko esitellä:

FIN*Bastian's Auryn Night Hob "Napa"

Tämä suloinen kaikkien kaveri muutti Helsinkiin
Somalityttö Nélian kaveriksi ja sai nimekseen Kasperi

FIN*Bastian's Auryn Falkor "Sälli"

Herra jokapaikan höylä löytyi aina mistä milloinkin ja päätyi ihan omaan kaupunkiin, eli jäi Turkuun ja sai nimekseen Massimo.

FIN*Bastian's Auryn Atreyu "Räime"

Nuoriherra oli pentueen sählä ja aina sillä oli jotain kommenttia annettavana. Hän päätyi Vihtiin ison perheen hellittäväksi Tintti nimisenä kissana, söpön oranssiraidallisen Tyynen kaveriksi.







...ja lisää pukkaa eli Bastian's B -pentue

Sitten tuli Salsalle uusi mies puikkoihin eli Salsa pääsi tutustumaan mukavaan FIN*Silkkihienon Neo Noble nimiseen veijarihurmuriin Tampereella.

Taas masua kasvatettiin, mutta tällä kerralla masurapsutuksien vaatimisen määrä kasvoi huimasti. Syykin selvisi sitten myöhemmin, eli venymisprosentti oli suurempi ja ulos putkahti 4 vipeltäjää.

Esittely:

FIN*Bastian's Bunbulama "Bum-Bum"

Kävelevä katastrofi eli vessapaperitappaja!
Neiti asustelee Helsingissä Bengali tytön kamuna ja kuuntelee nätisti nimeä Theba.















FIN*Bastian's Belisama "Hilda"

Täytyyhän sitä joka pentueesta yksi pentu päätyä sompun kaveriksi ja Müslia onnisti eli siellä se Porvoossa kirmaa pitkin seiniä ,herättäen ihmetystä pitkäkarvaisessa ystävässään.

FIN*Bastian's Bodh Gaya "Bumba"

Nuoren herran eli Simban matkan suunta oli Theban tapaan Helsinki ja siellä se luo valoaan ja mökkeilee perheen kanssa onnellisesti Abytytön kaverina.








FIN*Bastian's Behina Dalet "Penni"

Sitten oli pikkuinen ja maailman ihanin pikku Penni joka muutti 5 viikon ikäisenä minun sydämeeni, ja asuu siellä koko minun elämäni.










HIRMUISESTI LÄMPIMIÄ AJATUKSIA KAIKILLE SALSAN PENNUILLE JA PERHEILLE, MINULLA ON OLLUT ONNI LÖYTÄÄ NIIN IHANAT KODIT!

Mutta pian siis saapuu se C-pentue ja siitä sitten saat lukea lisää Karvalapset- blogista.
Hauskaa tässä on se että myös samaan aikaan mahdollisesti Pilvi emo pyöräyttää pentujaan Espoossa!
Sitten onkin Pilvin siskon Viivin vuoro ja Viivin touhuista sekä mahdollisesti tulevasta pentueesta voit lukea blogista Viivi (os.Redcheetah's Pouta).

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

TOSCHA 15v.!

SAA ONNITELLA, RITARINI TOSCHA TÄYTTI 15 VUOTTA!

Tämä viikko on siis ollut extra huomiota, ulkoilua ja hyvää ruokaa Toschalle.


Tässä kuvassa nostettiin kissa pöydälle maistelemaan ihanaista voisulalla höystettyä lohta, kera katkaravun pyrstöjen. Vaatimaton kunniavieras vaan jännitti niin pöydällä syömistä, että livahti lattialle omalle paikalleen nopeasti odottelemaan lautastaan "tää on mun mesta" .


Sitten on käyty haistelemassa syksyn tuoksuja. Nyt ilman viilennettyä lenkit on kyllä lyhentyneet ja sisälle kaivataan nopeammin. Toschalle on tullut hauska tapa palata kotiin, eli kun on tuttu reitti kierretty alkaa hirmuinen loppukiri ja viimeiset 20m juostaan. Toscha selkeästi nauttii tästä meidän loppukiristä ja hoputtelee minua välillä "nopeammin, nopeammin!"

Toschan tarina:
Toscha tuli minulle hieman vajaan vuoden ikäisenä syksyllä 1993. Asuin vanhassa isossa puutalossa kimppakämpässä ystävieni kanssa. Heillä oli kissa nimeltään Zorro ja he olivat kuulleet että pieni hiilen värinen kissa etsii omaa kotia, ja miettivät että ottaisivat sen itselleen. Minulla oli tainnut jo jonkin aikaa olla ollut pientä kissakuumetta, mutta koska olin vasta 21v. ja aika menevä sellainen, en ollut uskaltanut asiaa viedä eteenpäin ajatellen että en ollut vielä valmis niin isoon vastuuseen. Mutta sitten vaan iski niin hirmuinen "se on mulle" -fiilis ja musta hiilen värinen kissa muutti pieneen kommuuniimme minun kissana.

Tämä kaunis musta kissa jonka nimi oli "Filtteri" muutti siis luokseni ja valtasi sydämeni ensi silmäyksellä.
Se oli tuon ensimmäisen vajaan vuoden elänyt Turussa Raunistulassa äitinsä "Ruskan"(väriltään kilppari) kanssa. Toscha oli ollut ulkokissana eli siellä keskustan tuntumassa rautatien kupeessa se oli ensimmäiset kuukautensa viettänyt. Sen veli muutti salamatkustajana Ruotsiin ja muista pennuista en tiedäkään mitään.

Ensimmäisenä iltana se söi, kuin ei olisi ikinä ruokaa saanut ja juoksi hetken kuluttua alakertaan oksentamaan maailman suurimman oksennuskasan.
Nimi sillä vaihtui Filtteristä Toschaan ensimmäisen viikon aikana ja se neuloi samalla ohuilla kultasäikeillä sydämensä omaani. *muutama muistelo kyynel*
Tämä pieni hiilikissa seurasi minua uskollisen ystävän lailla, jos tulin yläkerrasta alas se unisena juosta töpötti mukaan, ja jos keskikerroksesta menin alas taas hiilenvärinen haamu seurasi kannoilla.
Ja kun jouluksi menimme mummulle ja lähdin mummulta äitini luokse kerrosta ylemmäs, odotti musta hiilenvärinen kissa koko jouluaaton mamman ovella miukuen kutsuhuutoja. Mummu sanoi että ei saanut siihen mitään kontaktia, siellä se vaan nökötti oven takana odottaen koska tulen.

Toscha kasvoi aikuiseksi kissaksi samalla kuin minä kasvoin aikuiseksi ihmiseksi, eli olemme siis kehittyneet yksilöinä yhdessä, ja senkin vuoksi tuolla hiilenvärisellä kissalla on iso paikka sydämessäni.
Ja nyt se on tuolla keittiön pedillä näkemässä aamu-unia, ehkä se unelmoi retkistä mummolaan tai muistelee ensimmäistä kaveriaan Zorroa, tiedä häntä. Viisas se on ja edelleen sydäntemme välissä kulkee ohuet kultasäikeet. Tarinamme toivon jatkuvan vielä monia vuosia. Toschan vuoksi unelmoin ulkoilutarhasta, sen sille vielä haluaisin antaa ja silti se olisi hyvin vähästä sen rinnalla mitä se on minulle elämänsä aikana tarjonnut.

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Syksy on puuhastelua

Syksy ja talvi tuo mukanaan paljon sisällä puuhastelua ja se onkin ollut kissojen mieleen.

Maalasin synnytyskopan kolmen apulaisen kanssa, jotka kävivät maalikerrosten välissä antamassa vuoronperään kommentteja maalaukseni tasosta.

Mutta olisitte vaan nähneet Salsan ilmeen kun kannoin varastolta pesän kotiin. Hyvä että se ei pesää ihmeissään tuijotellen katsonut masuunsa "siis mitä, hä! Missä välissä...miten!?".

Pidetään nyt isovarpaita pystyssä, että sen erikoisia maalin tuoksuja ei hyljeksitä. Muuten saa pennut syntyä ihan vanhanaikaisesti lämpimässä pahvilaatikossa. Pesä valmistui ajallaan ja on nyt vielä haihduttamassa Pilvin perheen kellarissa pahimpia huurujaan. Tutustumisesta saa varmaan tulevaisuudessa lukea karvalapset -blogista.



Syksyllä alkaa meillä kalisemaan sukkapuikot ja se on hauskuus mitä oikein odotetaan.
Ei ole mitään kivempaa kun tappaa iso lankakerä ja löytää itsensä sen sisältä! "Mami" on ihan kauhuissaan ja yrittää avata lankapakettia, mikä innostaa vielä enemmin hurjaan lankaleikkiin. Ja hetken kuluttua sitten olemmekin kissat, minä ja lanka totaalisessa solmussa. Lapasien lanka onkin on aina täynnä outoja nyppylöitä ja lisälämmittimenä löytyy kilo kissankarvaa silmukoiden välistä *jippiii*.


En tiedä mistä se johtuu, mutta nykyään Salsa on entistä hellyydenkipeämpi iltaisin ja viettää monta tuntia jalkojeni juuressa odottaen pikku kommentteja sekä silityksiä. Kai se on syksy kun saa kaikki käpertymään mukavaan asentoon ja hakemaan hellää huomiota.
Mambo on alkanut taas nuolemaan karvojaan, mutta siitä sitten myöhemmin.
Toscha nauttii uudesta huoneestaan (keittiöstä) ja päätin että seuraava liikkuvankuvan pätkä tulee olemaan "Toschan kakki-juoksut"...mutta niistäkin sitten myöhemmin.

perjantai 2. marraskuuta 2007

Kyläilyä

Viime aikoina on tullut kyläiltyä usesti katsomassa miten Pilvin raskaus etenee.
Tarkoituksena on tulla Pilville niin tutuksia ja turvalliseksi, että sen ei tarvitse jännittää ylimääräistä synnytyksen seuraajaa.
Pilvi asuu tässä Turun lähellä aivan ihanassa sijoituskodissa, jossa se myös synnyttää pentunsa.
Hassulta tuntuu kirjoittaa "sijoituskoti", koska se on ihan Pilvin koti-koti, mutta joskus se terminologia on hassua ja sitä joutuu käyttämään jotta asiat on ymmärrettävä.

Pilvillä on kaverina Morris ja Santtu, jotka ovat monintavoin minun kissojen dobbelgangereitä. Usen tulee heitettyä lause, "joo, ne on noi mustat kissat", tai "aivan, sinisillä on nämä tapansa" tms.

Karvalapsien poppoo:


Tassunjäljen poppoo:


Yhden näköisyys on siis kissojamme vertaillessa silmiin pistävää.
Kummaltakin löytyy se 1. omantienkulkija, 2. joka paikan höylä ja 3. herkkis-otus.
Ja kaiken lisäksi vielä ihan tuossa järjestyksessä, kuin kuvissakin ovat sijoittuneita!

Saanen siis esitellä kissaystäväni Karvalapsien poppoosta!

Morris herra, tämä omantiensä kulkija tietää arvonsa sekä arvokkaasti "lipuu" eteenpäin jos ei hellittelyt kiinnosta. Sanovat että on kovin perso ruualle ja hieman (khöm) julkeakin sitä kerjätessä eli "mitä, täähän oli mulle tarkoitettu! Miten niin puolenkilon paisti, yksi suupalahan tää vaan on". Lempinimet Barbababa (muoto kuin päärynällä) ja Tiuhti (söpö hyppyrinenu).

Santtu neiti, herkkä kuin pehmeäpintainen puu ja aina nälkäinen hassu höseltäjä. Santtua on vaikea kuvailla, se pitäisi kokea. Mitä suloisimmat silmät tapittavat suoraan sydämeen ja hienotunteinen käytös aiheuttaa hirmuisen halun halita.


Pilvi Piiperö, säpsäkkä puuhapakkaus joka lentää abysiinien tapaan missä milloinkin. "Paljon on tehtävää ja niin vähän aikaa", voisi olla Pilvin lause. Neiti tekee kaiken juuri niin kuin haluaa, ja suurella intensiteetillä. Ei Pilviä kauan ehdi silitellä kun sille iskee hirmuisen suuri mamin kaipuu, ja sen pitää päästä oman mamin poskea "jaurimaan" :D.


Siinä ne olivat, Pilvi ja kamut. Pian pääsen taas niitä moikkaamaan...pitäisikin varmaan taas käydä lohiostoksilla. *he-he-he*.

keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Toscha herran kuulumiset

Nyt on sitten jo kaksi viikkoa melkein vierähtänyt Toschan muutosta keittiöön.
Aluksi herra oli hieman ihmeissään ja pyrki sinne eteiseen omalle paikalle ja yritti nukkua kovalla lattialla siellä. Mutta nyt keittiössä oleva paikka on jo hyvin rakas ja siellä kellitään omistajan ottein.Vihreä filtti on minun nurmikolla köllimisfiltti jonka olen joskus vuonna härkäpapu ostanut joltain festarimatkalta. Täytyy siis ensi vuonna ostaa itselle uusi filtti, kun vanha meni Toschan nukkuma-nojailu tueksi. Toscha muuten painaa n.5,5kg (vaihtelee 5,3kg-5,7kg), eli ei se oikeasti ole niin iso miltä se tuossa kuvassa näyttää...se on ihan vaan tyhjä pussi joka siellä vatsassa roikkuu :D ja poika on isoluinen ja ja ja...

Keittiöön siirtymisellä on ollut muutenkin positiivisia seurauksia. Toscha on ottanut enemmin alaa itselleen talosta, vaikka Salsa vähän "äkkäileekin" vastaan välillä.
Iso T:lle on tullut söpö tapa seurata minua aamuyöstä sänkyyn jos käyn yö-pisulla. Se istuu sängyssä vähän aikaa ja minä siinä unet silmillä silittelen sitä. Sitten se lähtee taas omalle paikalleen saatuaan kosketusterapiaa. Ja enhän minä sitä voi Toschalta kieltää, se on niin ihana ja minä olen täysin sen tassun ympärillä. Ehkä vielä joku viikko se jää nukkumaan viereeni, kuten se on nukkunut kaikki nämä vuodet ennen pentuprojekteja.

ASUNNONHAKU ILMOITUS
Haetaan n. 60-70 neliön vanhaa omakotitaloa, jonka pihalle saa laitettua ison ulkoiluhäkin tyyliin yli 30neliöä. Kissani kaipaavat lisätilaa!
Niin ja vuokrahan ei saa olla sitten mikään hirmuinen :).
Joo, puoli vuotta olen jo Turun läheltä maaseudun puolelta taloa vuokralle etsinyt. Lähinnä vanhoja tilakeskuksia jossa olisi navettaa sun muuta ulkorakennusta. Yksin en uskalla suoraan edes miettiväni ostamista, mutta jos saisi ensin asua vuokralla ja sopimuksessa olisi kohta "etuosto-oikeus" voisi sitten talon tuntemisen jälkeen sen ostoa miettiä. Ei sitten joutuisi ihan sikaa säkissä ostamaan.
Olisi se niin upeata jos pystyisi tarjoamaan kissoille turvallisen ulkoilumahdollisuuden. Toschakin pääsisi nauttimaan ulkoilusta niin paljon kuin se haluaa.


keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Mambo joikhaa

Olen jo kertonut Mambon tavasta reagoida tiskaukseeni antamalla kommentteja taustalta. En tiedä mistä kyseinen vahva palautteen antaminen johtuu, mutta aina asia on näin ollut. Ehkä aterimien kirkas kilinä ottaa korvin tai suoraan hermon ytimeen ja Mambo on sitä mieltä että nyt riittää. Mutta kuitenkin palautetta tulee ja rankasti.
Mambo kertoo koko äänialalla kuinka vaikeaan tilanteen on joutunut ja kuinka tilanne on hyvin vastenmielinen. Säälipisteitä kerätään myös se on selvä, sen kuulee jo kommentin sävystä ;-).


sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Mambo ja tipu

Kaikki tässä esiintyvät pieneläimet on lopetettu ennen kissoille antamista *ei heikkohermoisille*.

Olen jo pitkään ollut kokeeksi ostamassa tipuja kissoille ruuaksi, mutta ikinä en muista niitä eläinkaupassa kysellä. No viime viikolla sitten asia muistui mieleen hiekka-/raksuostoksilla.
Kaupassa ei ollut kuin kahden tipun pussi, mutta se sopi meille oikein mainiosti, olihan kyse vaan kokeilusta.

Olen jossain vaiheessa siirtymässä kissojen kanssa enemmin ja enemmin luonnonmukaiseen ruokintaan ja tämä on osa sitä siirtymävaihetta. Tipuja tulee jonkin verran ylijäämänä joissakin siitoskanaloissa ja minulla olisi mahdollisesti tiedossa yksi mistä niitä saisi.
Tipussa taas on paljon mitä pelkästään lihatiskiltä ostetussa kanassa tai possussa ei ole, eli höyheniä, jänteitä ja luita. Olisi tarkoitus että voisin antaa kerran viikossa kissoille yhden tipun tasapainottamaan muuta ruokavaliota.

Hiiriä olen kerran kokeillut kissoille tarjota huonoin menestyksin, Salsa haistoi ja tassuja pudistellen kipitti kauemmas...Mambo murisi paljon ja juoksi taloa päästä päähän saalis suussa ja tappoi sitä monta kertaa, mutta siihen se sitten jäikin. Eli hiiri ei kuitenkaan uponnut kurkkuun, "mami on sanonut että ei saa syödä hiiriä niillä saa leikkiä" vt. leuluhiiret.
Mutta niihin tipuihin...
Salsa ei kovin innostunut ja Toscha huono hampaisena ei saisi luita rikki enää, eli leikkasin niille tipun jalat ja siivet suoraan ruuan joukkoon jotta tottuisivat makuun.
Mutta Mambo sekosi täysin jo hajusta ja roikkui lahkeessa "mulle, mami, mulle...määäää tykkään kovasti". Laitoin tipun ruokakipolle ja siitä se vedettiin lattialle, josta se meni parempiin suihin muutamassa sekunissa. Jäljelle jäi vain hento verijälki juhla-aterista.
Toisen tipun annoin eilen ja nyt jo ehdittiin maistella mitä sinne suuhun menee.
Palan painikkeeksi tule hieman lihaa sitten annettua, kun kuulemma luuta on tipussa suhteellisen paljon enemmin, kuin lihaa ja näin saa hieman tasapainoitettua kakan koostumusta.

Eli varmaan sitten pitää ajella tuonne hieman pohjoisempaan siitoskanalaan ja hakea kassillinen tipuja kissoille pakkaseen laitettavaksi. Kovasti yritän olla ajattelematta että ne on pikku-tipuja *piip-piip* ja miettiä niitä vaikka, vaikka...no olla miettimättä, mutta hieman rankkaa tuo on.

perjantai 19. lokakuuta 2007

Salsan haikea laulu

SUMMER'S ALMOST GONE

Summer's almost gone
Summer's almost gone
Almost gone
Yeah, it's almost gone
Where will we be
When the summer's gone?

Morning found us calmly unaware
Noon burn gold into our hair
At night, we swim the laughin' sea
When summer's gone
Where will we be
Where will we be
Where will we be

Morning found us calmly unaware
Noon burn gold into our hair
At night, we swim the laughin' sea
When summer's gone
Where will we be

Summer's almost gone
Summer's almost gone
We had some good times
But they're gone
The winter's comin' on
Summer's almost gone


--The Doors--

maanantai 15. lokakuuta 2007

kuvat katoaa

Blogistani katoaa kuvia *hermoraunio ja hiustenveto*.
Selvittelyt on työn alla, palaan astialle kun asia selviää.

lauantai 13. lokakuuta 2007

Toscha muuttaa

Nyt tuli vastaan ensimmäinen kylmä yö, joka tarkoittaa sitä että on Toschan aika muuttaa eteisestä "tupaan". Toschalla on todettu nivelrikko ja siihen vedoten olen ollut tarkkailuasemissa koska eteisen lämpötila laskee niin vilpoiseksi, että katson Toschan ole terveellistä nukkua siellä.
Asumme vanhan omakotitalon ylimmässä kerroksessa, ja eteinen kattaa korkeat rappuu ylös sekä pienen tasanteen jossa ovet keittiöön, vessaan ja vintille.
Ylhäällä on kulmaus naulakoiden alla joka on ollut Toschan oma valtakunta eli "Toschaland" -tasanne, jossa se on arvovaltaisesti vastaanottanut vieraita, sekä tarkkaillut ympärillä häärivää elämää ja nauttinut kissanpäivistä.
Niin kylmä ei vielä ole että keittiön ovea pitäisi pitää aina kiinni, mutta yöllä lämpötila laskee niin alas että eteisen ja vessan pienet patterit ei lämmitä sitä tarpeeksi.


Eli perjantaina peti siirtyi keittiöön ja "toschalandiin" muutti isoisän vanha kliivia -kukka, koka myöskin on hieman arka muutolle ja haluaisi nököttää vanhassa paikassaan, mutta nyt saivat nämä vanhukset vaihtaa osia.
Koko perjantain päivän sai peti nököttää tyhjillään keittiön oven kulmassa ja Toscha vaelteli levottomana eteisen ja keittiön väliä.
Päätinkin sitten aamupäivällä laittaa eteisen oven kiinni, että ei kävisi niin että herra viettääkin koko päivää kovalla lattialla eteisessä mikä taas ei ole sen kulumille ja osteoporoosille parhaaksi.Yöksi Toscha kuitenkin löysi tiensä omalle pedilleen ja nukkui siinä tyytyväisenä. Onhan peti kuitenkin sijoitettu nyt aitiopaikale josta näkee joka suuntaan ja vieraita pääsee kätevästi tervehtimään, ja mikä tärkeintä ruokakipat ovat ihan vieressä!
Uskonkin että kun Toscha nyt tottuu tähän järjestelyyn ei se enää keväällä edes halua muuttaa takaisin eteiseen.

Äsken kuitenkin kävin kurkkimassa missä sitä luurataan niin siellä se eteisen matolla auringossa antoi minulle tervehdys venytykset ja hymyili "täällähän minä" :o).


sunnuntai 7. lokakuuta 2007

meidän aamu

Pitäisi pedata, mutta se on mahdotonta...Mambo muistuttelee "mamia" kuinka tärkeää on ennen petaamista antaa yön jälkeen petivaatteiden hengittää ja tästä työtehtävästään hän pitää kovasti huolta. Ihan vaan sen "mamin" parhaaksi.



"Katsos kun minä olen kaunis, katso olen ihana, melkein vastustamaton.
Katson silmiisi niin viattomasti, ja vetoavasti kuiskaan niillä käsillesi. Venytän varttani, tiedän että et kauan enää voi vastustaa. Turkkini silkkinen kiilto kutsuu sinua, sinä tulet tiesin sen ja taas minä saan ihania aamuhaleja, pusuja sekä silityksia. "

I LOVE YOU!







Ja sitten saapuu Salsa tapahtumapaikalle
Mikäs möykky se täällä on, mami sääää ooot pedannu huuuoonosti...

...jospa minä sitten vähän autan oikomaan peitettä!

Vähän tuosta ja...HÄ, liikkuva möyky *hämmentynyt katse*!!!

Mitä, mitä...pysyppä siinä, kyllä minä sinut vielä silitän lättänäksi, oion oikeaksi, tasoitan tasaiseksi tantereeksi.
Maaaaaaami, Salsa kiusaa se ei anna mun hoitaa tehtäviäni kunnialla. Mä oon sun pedin vartia ja toi tuli ja sekoitti kaiken....

Salsa *kjäh-kjäh*...mitäs yritit viedä kaiken huomion söpötykselläsi...