perjantai 23. marraskuuta 2007

...ööö, onko jo aamu?

Olen onnellisessa asemassa, kissani nukkuvat kunnon yöunet heräilemättä mekastamaan välillä.
Illalla sanotaan "hyvää yötä" ja jokainen painuu tahoilleen iltarapsutuksien jälkeen nukkumaan. Aamulla kaikki ovat tarkkailuasemissa, odottaen koska se "pitkä kaveri" alkaa venyttelemään sen näköisesti että ensimmäisen rapsutukset liikenee, ja mahdollisesti kulhollinen aamupöperöä.

Mutta (kissojen kanssa eläjän perussana...), toisinaan nämä täydelliset huonetoverini päättävät että on aika tehdä jotain, eli nousta ja vaikka leikkiä.

Kello lähenee kuutta, kaikkialla on hiljaista...nukkuja liikahtaa. Pitäisi käydä pisulla, alavatsaa kivistää...
Nukkuja herää, nousee ylös ja suuntaa keittiön läpi. Musta kissa venyttelee ja kävelee vastaan "kiva, heräsit. Mä tulen rapsutettavaksi jos sulle sopii". Nukkuja kompuroi venyttelevän kissan yli ja jatkaa päättäväisesti eteenpäin (no, joo...muutaman rapsutuksen annoin matkalla, myönnetään). Aaah, vessassa.
Musta kissa on seurannut mukana "joko sää oot valmis, mennään jo!".

Raahustan takaisin sänkyyn, musta kissa kintereillä "silityksiä, silityksiä, silityksiä..." ja sitten se hyppää sängylle. Käsi vetelee muutaman kerran konemaisesti turkin päällä, mutta mustakissa tietää taktiikan. Se ottaa kädestä kiinni ja pussaa siihen märän pusun kuten vain oikea ritari osaa,
*hymyilyttää*. Käsi reagoi hellyydenosoitukseen ja hiljaiseen hurinaan joka mustasta kissasta lähtee. Käsi rapsuttaa korvan takaa, leuan alta, vetää pitkiä vetoja turkin päällä, hieroo niskalihaksia ja välillä hakkaa käsiään yhteen laidan yli, kuin hassussa rituaalissa (karvanlähtöaika :o).
Ja yhtäkkiä mustakissa lähtee omalle paikalleen....tai siis pääsi puoleen väliin keittiötä ja silittäjän oli pakko sille huikkasta "hyviä jatkounia"...mustakissa palaa tapahtumapaikalle kuullessaan kiitokset...Muutama rapsutus vielä ja sitten riitti. En enää uskalla liikahtaa, se tulee vielä takaisin (kurkkaan ripsien alta, siellä se on ja katselee).

Pitkä venytys, aaah. Saa vielä nukkua vähän.

njur,njur, njur, njur...ääni lähestyy, njur, njur...ääni vahvistuu. Nhur, njur...ääni jää kaikumaan uudestaan, ja uudestaan sängyn laidalle...välillä siirtyen sängyn taakse, alle, päätyyn jne. Njur, njur. Tunnen jalkopäässä liikahduksen, joku tuli kylään.Siirrän katseeni alas, "Moi mami!". Siellä on Mambo, ja Toschakin on edelleen keittiössä tapittaen minua...miten minusta tuntuu että se pyrki silmillään viestittämään jotain!?

Ok, jatkan venyttelyä. Vedän peittoa ylemmäs, jokin osui varpaaseeni!No just-joo, Mambo on tuonut mukaansa kaveri. Olisi pitänyt arvata, se "njur" -äänihän on "kato mitä mulla on, kato toin sen, kato, kato, kato!". Eli huiskan raatohan se siellä. Käännän kylkeä ja vedän jalkoja peiton alle.Seuraava ei varmaan tarvitse selitystä
Mambo: "hmmm, raaja...RAAJA!!!"

Vedän jalat syvemmälle peiton sisään (Mambo ei leiki jaloilla, mutta se yrittää työntää aina huiskaansa varpaisiin, kuin käteen :D)."Hei, mihin ne meni...mä tuun kanssa!"

No, hieman lyhensin tarinaa. Todellisuudessa "yläraaja" tarttui huiskaan. Heilutti sitä peiton alla ja lakanan päällä innostaen villiin leikkiin. Välillä huiska lensi pitkässä kaaressa sängystä, Mambon noudettavaksi. Ja aina se tuotiin uskollisesti takaisin sängylle aina vaan jatkuvan "njur,njur,njur" -äänen saattelemana.

Mutta missä on Salsa..?
Istuu unisena laatikossa odottaen omaa vuoroaan :D.
Eli sille sitten myös silkkiturkkisivellyksiä, ja lupa parkkeerata selkä mamin nenää vasten.

loppukaneetti: nukkuja pääsi myös takaisin uneen, eli kaikki olivat lopussa täysin tyytyväisiä.



tiistai 20. marraskuuta 2007

Pilvi, sijoituskoti ja Salsa sekä vaavit

Pilvin laskettuun aikaan on enää 6 vuorokautta ja sitä odotellessa aina välillä katseeni suuntautuu haikeana Salsaa kohden. Tulee paljon muisteltua sen raskauksia ja ihania pentuja, niiden kehitystä ja sähläilyjä oli aivan ihanaa seurata.
Tunti kausia tuli istuttua synnytyskopan edessä ja vaan katseltua niiden hengitystä sekä pieniä liikkeitä. Sitten istuttua niiden leikkien keskellä kiipeilytelineenä ja myöhemmin nukkumapaikkana. Pienoisella haikeudella muistelen sitä kaikkea ja kateuden hiipiessä aina lähemmäs mietin, että siellä sijoituskodissa pääsevät pian nauttimaan tuosta kaikesta. Se on hieno kokemus, ja aivan ihanaa että nyt sen saa kokea joku muu ja kantaa sitä loppuelämänsä muistoissa.
Tunnen itseni aina tosi tervetulleeksi Pilviä ja muita moikkaamaan, eli varmaan tulee paljon sielläkin katseltua pentujen telmimistä, mutta ei se ole sama.

Minulla ja Pilvin kasvattajalla on ollut aivan mieletön tuuri ja kunnia että olen löytänyt niin ihanan kodin hänelle. En olisi ikinä osannut kuvitellakaan kuinka joku koti voi olla lähes täydellinen, ja kummatkin osapuolet perheessä niin hienosäätöisiä, että osaavat sitoa sielunsa täydellisesti kissojen elämään.
Kiitos paljon, me love you!

Back to Salsa

Salsa on synnyttänyt kaksi upean ihanaa pentuetta, ja hoitanut niitä hellästi kuten vain parhain äiti voi hoitaa.
Ensimmäisen pentue isukki oli upea sininen Ruottin maalla asuva IP&EC Murilegus Tiny Timothy
Tämä sininen herrasmies ei kyllä ollut nimensä mukainen tirriäinen, vaan ehta "on mistä ottaa kiinni" -kolli. Voitti Ruotsin paras sininen -05 tittelin lisäksi leikkimielisen "on viihtynyt ruokapöydässä" tittelin...


Salsan raskautta oli mieletöntä seurata, sitä miten siitä kasvoi pikkuhiljaa vatsan pyöristyessä äiti.

Ja sitten syntyi kolme potraa poikaa, saanko esitellä:

FIN*Bastian's Auryn Night Hob "Napa"

Tämä suloinen kaikkien kaveri muutti Helsinkiin
Somalityttö Nélian kaveriksi ja sai nimekseen Kasperi

FIN*Bastian's Auryn Falkor "Sälli"

Herra jokapaikan höylä löytyi aina mistä milloinkin ja päätyi ihan omaan kaupunkiin, eli jäi Turkuun ja sai nimekseen Massimo.

FIN*Bastian's Auryn Atreyu "Räime"

Nuoriherra oli pentueen sählä ja aina sillä oli jotain kommenttia annettavana. Hän päätyi Vihtiin ison perheen hellittäväksi Tintti nimisenä kissana, söpön oranssiraidallisen Tyynen kaveriksi.







...ja lisää pukkaa eli Bastian's B -pentue

Sitten tuli Salsalle uusi mies puikkoihin eli Salsa pääsi tutustumaan mukavaan FIN*Silkkihienon Neo Noble nimiseen veijarihurmuriin Tampereella.

Taas masua kasvatettiin, mutta tällä kerralla masurapsutuksien vaatimisen määrä kasvoi huimasti. Syykin selvisi sitten myöhemmin, eli venymisprosentti oli suurempi ja ulos putkahti 4 vipeltäjää.

Esittely:

FIN*Bastian's Bunbulama "Bum-Bum"

Kävelevä katastrofi eli vessapaperitappaja!
Neiti asustelee Helsingissä Bengali tytön kamuna ja kuuntelee nätisti nimeä Theba.















FIN*Bastian's Belisama "Hilda"

Täytyyhän sitä joka pentueesta yksi pentu päätyä sompun kaveriksi ja Müslia onnisti eli siellä se Porvoossa kirmaa pitkin seiniä ,herättäen ihmetystä pitkäkarvaisessa ystävässään.

FIN*Bastian's Bodh Gaya "Bumba"

Nuoren herran eli Simban matkan suunta oli Theban tapaan Helsinki ja siellä se luo valoaan ja mökkeilee perheen kanssa onnellisesti Abytytön kaverina.








FIN*Bastian's Behina Dalet "Penni"

Sitten oli pikkuinen ja maailman ihanin pikku Penni joka muutti 5 viikon ikäisenä minun sydämeeni, ja asuu siellä koko minun elämäni.










HIRMUISESTI LÄMPIMIÄ AJATUKSIA KAIKILLE SALSAN PENNUILLE JA PERHEILLE, MINULLA ON OLLUT ONNI LÖYTÄÄ NIIN IHANAT KODIT!

Mutta pian siis saapuu se C-pentue ja siitä sitten saat lukea lisää Karvalapset- blogista.
Hauskaa tässä on se että myös samaan aikaan mahdollisesti Pilvi emo pyöräyttää pentujaan Espoossa!
Sitten onkin Pilvin siskon Viivin vuoro ja Viivin touhuista sekä mahdollisesti tulevasta pentueesta voit lukea blogista Viivi (os.Redcheetah's Pouta).

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

TOSCHA 15v.!

SAA ONNITELLA, RITARINI TOSCHA TÄYTTI 15 VUOTTA!

Tämä viikko on siis ollut extra huomiota, ulkoilua ja hyvää ruokaa Toschalle.


Tässä kuvassa nostettiin kissa pöydälle maistelemaan ihanaista voisulalla höystettyä lohta, kera katkaravun pyrstöjen. Vaatimaton kunniavieras vaan jännitti niin pöydällä syömistä, että livahti lattialle omalle paikalleen nopeasti odottelemaan lautastaan "tää on mun mesta" .


Sitten on käyty haistelemassa syksyn tuoksuja. Nyt ilman viilennettyä lenkit on kyllä lyhentyneet ja sisälle kaivataan nopeammin. Toschalle on tullut hauska tapa palata kotiin, eli kun on tuttu reitti kierretty alkaa hirmuinen loppukiri ja viimeiset 20m juostaan. Toscha selkeästi nauttii tästä meidän loppukiristä ja hoputtelee minua välillä "nopeammin, nopeammin!"

Toschan tarina:
Toscha tuli minulle hieman vajaan vuoden ikäisenä syksyllä 1993. Asuin vanhassa isossa puutalossa kimppakämpässä ystävieni kanssa. Heillä oli kissa nimeltään Zorro ja he olivat kuulleet että pieni hiilen värinen kissa etsii omaa kotia, ja miettivät että ottaisivat sen itselleen. Minulla oli tainnut jo jonkin aikaa olla ollut pientä kissakuumetta, mutta koska olin vasta 21v. ja aika menevä sellainen, en ollut uskaltanut asiaa viedä eteenpäin ajatellen että en ollut vielä valmis niin isoon vastuuseen. Mutta sitten vaan iski niin hirmuinen "se on mulle" -fiilis ja musta hiilen värinen kissa muutti pieneen kommuuniimme minun kissana.

Tämä kaunis musta kissa jonka nimi oli "Filtteri" muutti siis luokseni ja valtasi sydämeni ensi silmäyksellä.
Se oli tuon ensimmäisen vajaan vuoden elänyt Turussa Raunistulassa äitinsä "Ruskan"(väriltään kilppari) kanssa. Toscha oli ollut ulkokissana eli siellä keskustan tuntumassa rautatien kupeessa se oli ensimmäiset kuukautensa viettänyt. Sen veli muutti salamatkustajana Ruotsiin ja muista pennuista en tiedäkään mitään.

Ensimmäisenä iltana se söi, kuin ei olisi ikinä ruokaa saanut ja juoksi hetken kuluttua alakertaan oksentamaan maailman suurimman oksennuskasan.
Nimi sillä vaihtui Filtteristä Toschaan ensimmäisen viikon aikana ja se neuloi samalla ohuilla kultasäikeillä sydämensä omaani. *muutama muistelo kyynel*
Tämä pieni hiilikissa seurasi minua uskollisen ystävän lailla, jos tulin yläkerrasta alas se unisena juosta töpötti mukaan, ja jos keskikerroksesta menin alas taas hiilenvärinen haamu seurasi kannoilla.
Ja kun jouluksi menimme mummulle ja lähdin mummulta äitini luokse kerrosta ylemmäs, odotti musta hiilenvärinen kissa koko jouluaaton mamman ovella miukuen kutsuhuutoja. Mummu sanoi että ei saanut siihen mitään kontaktia, siellä se vaan nökötti oven takana odottaen koska tulen.

Toscha kasvoi aikuiseksi kissaksi samalla kuin minä kasvoin aikuiseksi ihmiseksi, eli olemme siis kehittyneet yksilöinä yhdessä, ja senkin vuoksi tuolla hiilenvärisellä kissalla on iso paikka sydämessäni.
Ja nyt se on tuolla keittiön pedillä näkemässä aamu-unia, ehkä se unelmoi retkistä mummolaan tai muistelee ensimmäistä kaveriaan Zorroa, tiedä häntä. Viisas se on ja edelleen sydäntemme välissä kulkee ohuet kultasäikeet. Tarinamme toivon jatkuvan vielä monia vuosia. Toschan vuoksi unelmoin ulkoilutarhasta, sen sille vielä haluaisin antaa ja silti se olisi hyvin vähästä sen rinnalla mitä se on minulle elämänsä aikana tarjonnut.

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Syksy on puuhastelua

Syksy ja talvi tuo mukanaan paljon sisällä puuhastelua ja se onkin ollut kissojen mieleen.

Maalasin synnytyskopan kolmen apulaisen kanssa, jotka kävivät maalikerrosten välissä antamassa vuoronperään kommentteja maalaukseni tasosta.

Mutta olisitte vaan nähneet Salsan ilmeen kun kannoin varastolta pesän kotiin. Hyvä että se ei pesää ihmeissään tuijotellen katsonut masuunsa "siis mitä, hä! Missä välissä...miten!?".

Pidetään nyt isovarpaita pystyssä, että sen erikoisia maalin tuoksuja ei hyljeksitä. Muuten saa pennut syntyä ihan vanhanaikaisesti lämpimässä pahvilaatikossa. Pesä valmistui ajallaan ja on nyt vielä haihduttamassa Pilvin perheen kellarissa pahimpia huurujaan. Tutustumisesta saa varmaan tulevaisuudessa lukea karvalapset -blogista.



Syksyllä alkaa meillä kalisemaan sukkapuikot ja se on hauskuus mitä oikein odotetaan.
Ei ole mitään kivempaa kun tappaa iso lankakerä ja löytää itsensä sen sisältä! "Mami" on ihan kauhuissaan ja yrittää avata lankapakettia, mikä innostaa vielä enemmin hurjaan lankaleikkiin. Ja hetken kuluttua sitten olemmekin kissat, minä ja lanka totaalisessa solmussa. Lapasien lanka onkin on aina täynnä outoja nyppylöitä ja lisälämmittimenä löytyy kilo kissankarvaa silmukoiden välistä *jippiii*.


En tiedä mistä se johtuu, mutta nykyään Salsa on entistä hellyydenkipeämpi iltaisin ja viettää monta tuntia jalkojeni juuressa odottaen pikku kommentteja sekä silityksiä. Kai se on syksy kun saa kaikki käpertymään mukavaan asentoon ja hakemaan hellää huomiota.
Mambo on alkanut taas nuolemaan karvojaan, mutta siitä sitten myöhemmin.
Toscha nauttii uudesta huoneestaan (keittiöstä) ja päätin että seuraava liikkuvankuvan pätkä tulee olemaan "Toschan kakki-juoksut"...mutta niistäkin sitten myöhemmin.

perjantai 2. marraskuuta 2007

Kyläilyä

Viime aikoina on tullut kyläiltyä usesti katsomassa miten Pilvin raskaus etenee.
Tarkoituksena on tulla Pilville niin tutuksia ja turvalliseksi, että sen ei tarvitse jännittää ylimääräistä synnytyksen seuraajaa.
Pilvi asuu tässä Turun lähellä aivan ihanassa sijoituskodissa, jossa se myös synnyttää pentunsa.
Hassulta tuntuu kirjoittaa "sijoituskoti", koska se on ihan Pilvin koti-koti, mutta joskus se terminologia on hassua ja sitä joutuu käyttämään jotta asiat on ymmärrettävä.

Pilvillä on kaverina Morris ja Santtu, jotka ovat monintavoin minun kissojen dobbelgangereitä. Usen tulee heitettyä lause, "joo, ne on noi mustat kissat", tai "aivan, sinisillä on nämä tapansa" tms.

Karvalapsien poppoo:


Tassunjäljen poppoo:


Yhden näköisyys on siis kissojamme vertaillessa silmiin pistävää.
Kummaltakin löytyy se 1. omantienkulkija, 2. joka paikan höylä ja 3. herkkis-otus.
Ja kaiken lisäksi vielä ihan tuossa järjestyksessä, kuin kuvissakin ovat sijoittuneita!

Saanen siis esitellä kissaystäväni Karvalapsien poppoosta!

Morris herra, tämä omantiensä kulkija tietää arvonsa sekä arvokkaasti "lipuu" eteenpäin jos ei hellittelyt kiinnosta. Sanovat että on kovin perso ruualle ja hieman (khöm) julkeakin sitä kerjätessä eli "mitä, täähän oli mulle tarkoitettu! Miten niin puolenkilon paisti, yksi suupalahan tää vaan on". Lempinimet Barbababa (muoto kuin päärynällä) ja Tiuhti (söpö hyppyrinenu).

Santtu neiti, herkkä kuin pehmeäpintainen puu ja aina nälkäinen hassu höseltäjä. Santtua on vaikea kuvailla, se pitäisi kokea. Mitä suloisimmat silmät tapittavat suoraan sydämeen ja hienotunteinen käytös aiheuttaa hirmuisen halun halita.


Pilvi Piiperö, säpsäkkä puuhapakkaus joka lentää abysiinien tapaan missä milloinkin. "Paljon on tehtävää ja niin vähän aikaa", voisi olla Pilvin lause. Neiti tekee kaiken juuri niin kuin haluaa, ja suurella intensiteetillä. Ei Pilviä kauan ehdi silitellä kun sille iskee hirmuisen suuri mamin kaipuu, ja sen pitää päästä oman mamin poskea "jaurimaan" :D.


Siinä ne olivat, Pilvi ja kamut. Pian pääsen taas niitä moikkaamaan...pitäisikin varmaan taas käydä lohiostoksilla. *he-he-he*.