Olen onnellisessa asemassa, kissani nukkuvat kunnon yöunet heräilemättä mekastamaan välillä.
Illalla sanotaan "hyvää yötä" ja jokainen painuu tahoilleen iltarapsutuksien jälkeen nukkumaan. Aamulla kaikki ovat tarkkailuasemissa, odottaen koska se "pitkä kaveri" alkaa venyttelemään sen näköisesti että ensimmäisen rapsutukset liikenee, ja mahdollisesti kulhollinen aamupöperöä.
Mutta (kissojen kanssa eläjän perussana...), toisinaan nämä täydelliset huonetoverini päättävät että on aika tehdä jotain, eli nousta ja vaikka leikkiä.
Kello lähenee kuutta, kaikkialla on hiljaista...nukkuja liikahtaa. Pitäisi käydä pisulla, alavatsaa kivistää...
Nukkuja herää, nousee ylös ja suuntaa keittiön läpi. Musta kissa venyttelee ja kävelee vastaan "kiva, heräsit. Mä tulen rapsutettavaksi jos sulle sopii". Nukkuja kompuroi venyttelevän kissan yli ja jatkaa päättäväisesti eteenpäin (no, joo...muutaman rapsutuksen annoin matkalla, myönnetään). Aaah, vessassa.
Musta kissa on seurannut mukana "joko sää oot valmis, mennään jo!".
Raahustan takaisin sänkyyn, musta kissa kintereillä "silityksiä, silityksiä, silityksiä..." ja sitten se hyppää sängylle. Käsi vetelee muutaman kerran konemaisesti turkin päällä, mutta mustakissa tietää taktiikan. Se ottaa kädestä kiinni ja pussaa siihen märän pusun kuten vain oikea ritari osaa,
*hymyilyttää*. Käsi reagoi hellyydenosoitukseen ja hiljaiseen hurinaan joka mustasta kissasta lähtee. Käsi rapsuttaa korvan takaa, leuan alta, vetää pitkiä vetoja turkin päällä, hieroo niskalihaksia ja välillä hakkaa käsiään yhteen laidan yli, kuin hassussa rituaalissa (karvanlähtöaika :o).
Ja yhtäkkiä mustakissa lähtee omalle paikalleen....tai siis pääsi puoleen väliin keittiötä ja silittäjän oli pakko sille huikkasta "hyviä jatkounia"...mustakissa palaa tapahtumapaikalle kuullessaan kiitokset...Muutama rapsutus vielä ja sitten riitti. En enää uskalla liikahtaa, se tulee vielä takaisin (kurkkaan ripsien alta, siellä se on ja katselee).
Pitkä venytys, aaah. Saa vielä nukkua vähän.
Siirrän katseeni alas, "Moi mami!". Siellä on Mambo, ja Toschakin on edelleen keittiössä tapittaen minua...miten minusta tuntuu että se pyrki silmillään viestittämään jotain!?
No just-joo, Mambo on tuonut mukaansa kaveri. Olisi pitänyt arvata, se "njur" -äänihän on "kato mitä mulla on, kato toin sen, kato, kato, kato!". Eli huiskan raatohan se siellä. Käännän kylkeä ja vedän jalkoja peiton alle.
Seuraava ei varmaan tarvitse selitystäMambo: "hmmm, raaja...RAAJA!!!"
Vedän jalat syvemmälle peiton sisään (Mambo ei leiki jaloilla, mutta se yrittää työntää aina huiskaansa varpaisiin, kuin käteen :D).
"Hei, mihin ne meni...mä tuun kanssa!"No, hieman lyhensin tarinaa. Todellisuudessa "yläraaja" tarttui huiskaan. Heilutti sitä peiton alla ja lakanan päällä innostaen villiin leikkiin. Välillä huiska lensi pitkässä kaaressa sängystä, Mambon noudettavaksi. Ja aina se tuotiin uskollisesti takaisin sängylle aina vaan jatkuvan "njur,njur,njur" -äänen saattelemana.
Mutta missä on Salsa..?
Istuu unisena laatikossa odottaen omaa vuoroaan :D.Eli sille sitten myös silkkiturkkisivellyksiä, ja lupa parkkeerata selkä mamin nenää vasten.
loppukaneetti: nukkuja pääsi myös takaisin uneen, eli kaikki olivat lopussa täysin tyytyväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti