torstai 30. elokuuta 2007

Herkkis Mambo

Mambo on sitten niin ihana, mutta voi että se osaa olla oikea hifistely kissa. Sellaisia pieniä herkkiä sävyjä siitä löytyy enemmin kuin olen ennen kissoissa nähnyt.

Aamut ovat sillä hauskoja kun se on kehittänyt aamupalalle tulosta taiteen. Se voi tulla aamulla sanomaan huomenta ja venyttelee pari kertaa sängyllä makoisasti, mutta kun menen keittiöön se katoaa piiloon!?

Salsa ja Toscha odottavat malttamattomasti aamupalaa, mutta Mambo kuikkii piilosta eikä ota silloin edes katsekontaktia.
Laitan ruoka-astiat kaikille omalle paikalleen täynnä hyvää ruokaa ja huhuilen "Mambo, Maaambo"..ei kuulu.
Menen vaatehuoneeseen...oliskiko se korissa hyllyllä, ei tällä kertaa. Toinen paikka on olohuoneen nurkka, ja siellähän se odottaa koska tulen HAKEMAAN hänet syömään!
Eli Mambo vaatii hieman erikoiskohtelua aamuisin, hänet pitää mairitella syömään lempeästi, ja kun olen sopivan hellästi ja herkullisesti kertonut aamuruuaksi olevan hyvää ruokaa, lähtee minun herkkis juoksemaan kohden kovaa kuristen "kur, mjur, kur". Siitä sitten omalle kipalleen...jota muut kaksi kissaa siinä lähellä katselevat vesikielellä, kun oma on huvennut vatsaan.

Tämä meidän rituaalimme siis toistuu melkein joka aamu. Aina se ei meinaa tulla ollenkaan syömään vaan katsoo "seiniä", ja silloin olenkin kylmästi laittanut ruokakipan hyllylle ja odotellut tunnin. Jos Mambo on vaan jatkanut uniaan eikä ole siinä ajassa saapunut syömään, menee sen ateria kompostiin matojen ruuaksi ja seuraava tulee vasta päivällä.
Tiedän että osa tästä käytöksestä juontuu siitä että olen välillä laittanut raksuja aamuruuan "koristeeksi" ja asia on kääntymässä siihen, että jos ei raksupurkki aamu ruuanlaiton yhteydessä kolise, ei hänen mielestään ole aihetta saapua kipan ääreen.
Sen vuoksi nyt olenkin jättänyt tuon "koristelun" pois melkein kokonaan ja yritän olla jopa hakematta sitä syömään. Muuten tulee vähän vaikeaa, jos esim. olen työ tai lomamatkalla ja kissoja hoitaa joku muu.

Mutta kaiken kaikkiaan on se niin söpöä löytää MambulaMambo selkeästi odottamasta kutsua tuolla kaapin vieressä hiljaa. Ja vielä söpömpää on kun se tulee hirmuisesti höpöttäen onnesta sieltä pois.

maanantai 20. elokuuta 2007

Toscha ulkoilee



Toschalla on meidän kissoista näitä etuoikeuksia ikänsä puolesta, ja yksi niistä on ulkoilu.
Ulkoilu Toschan kanssa on meidän yhteistä aikaa jossa huomioni keksittyy pelkästään ja ainoastaan hänelle ilman häiriötekijöitä.
14 vuotiaana se ei enää niin hanakasti hae huomiota kotona, vaan ennemminkin tarkkailee omalta paikaltaan tapahtumia kuten jääkaapinoven aukeamista ja Salsan liikkeitä.
Siinä sitten helposti käy niin että Toscha jää vähemmälle huomiolle, koska ei sitä aktiivisesti itse hae. Ulkoilulla olen ajatellut voivani keskittyä paremmin häneen, ja Toschallekin nämä kesällä melkein päivittäiset ulkoilut ovat todella tärkeitä jo liikunnankin kannalta.

Salsa ja Mambo jäävät tietenkin hieman katkerina oven taakse tihrustamaan syyllistäviä "kyyneleitä", mutta nopeasti ne siitä toipuvat.
Joskus harvoin vien Mamboa ulos, mutta kun vien, niin tulos on aina se että Salsalta tulee tassua ulkoilun jälkeen. Mambo kun siistinä kissana käy aina ulkoillessa peittelemässä muiden kissojen jätöksiä. Se kaivaa todella syviä koloja ja peittelee joka kantilta oletettuja pissapaikkoja "hei! Tää on mun piha, pois nää hajumerkit" -tyylillä.
Ja sisälle sitten astelee ihan vieras kissa, ainakin Salsan mielestä joka silmät suurina kauhusta tuijottaa tätä vierasta ilmestystä joka hajun perusteella voi olla kuka tahansa, ja se vieras vielä pyrkii "iholle"! Mambo siis ulkoa tullessa haisee sille vieraalle virtsalle ja Salsa ei tunnista sitä avoimesti puskemalla tervehtimään tulevaa kissaa omaksi kamuksi.
Ei siis Mambon ulkoilutusta ennen kuin suuri unelma maapaikasta toteutuu, ja sinne saisi sen "hehtaari-häkin". Salsa taas kerjää mukaan, mutta tosipaikan tulle ei sinne millään halua. Salsa siis on liian fiini neiti kulkemaan hiekassa ja nurmella...ainostaan tasainen kivetys tai pihapenkit yms. käyvät.

Mutta takaisin Toschaan ja meidän pihakävelyyn.
Meillä on sellainen oma reitti mitä aina kuljetaan, ja Toschan on pakko samat paikat haistella aina uudestaan ja maistaa onko juuri siihen parhaimpaan ruohotuppoon kasvanut meheviä uusia varsia pureksittavaksi.
On niin ihana katsoa kuinka sen silmät loistavat ulkona niin kirkkaasti ja häntä sojottaa ylväästi lönkyttävien askelien tahdittamana yläilmoja tavoitellen.
Parhaimpana päivänä se jopa yrittää metsästää önniäisiä...ainakin katseellaan, joskus jopa tassulla. Ehkä tuo näkö ei enää ole mitä parhain ja Toscha ei vaan ehdi kohdentaa niiden nopeisiin liikkeisiin. Mamin leikittäessä sitten hyökkäillään oksien ja lehtien kimppuun päivittäin.


Ennen muinoin silloin Aatamin aikoina kun Toscha oli vielä nuori herra, se ei ehtinyt ikinä pysähtyä ulkoilureissulla. Aina piti ulkoiluttajaa kuljettaa paikasta toiseen hirmuisella vauhdilla. Mutta nyt on toisin, ikä on tuonut rauhallisuutta ja pylly laskeutuu maahan aina välillä, Toscha on löytänyt tarkkailun jalon taidon ja nauttii monesti auringosta ja ruohon tuoksusta istuen kalliolla vierelläni. Siinä samalla saa aina muutaman korvantausta -rapsutuksen ja turkin silityksen, kunhan malttaa olla juoksematta aina seuraavalle ruohotupolle sekunin välein.

perjantai 10. elokuuta 2007

Siivekästä tuppaa sisään kutsumatta

Meillä oli viime yönä meneillään hurja hyönteisjahti!

Koko päivän ja illan oli tuo ulko-ovi sepposen selällän jotta saisin eteisen eli Toschan "huoneen" ilman viilenemään täällä ylhäällä. Minulla on eteisen rappusissa (asutan vinttikerrosta) alhaalla tuollainen itse väkerretty kissaovi (kts. kuva) . Ja se mahdollistaa ulko-oven auki pidon kesällä kun on kuuma. Koska Toschaa en kuitenkaan viitsi pakottaa pois eteisestä, kun se on niin hänen paikkansa.

Tietenkin sitten pitkin viilenevää iltaa sisään ovat löytäneet tiensä kaiken maailman önniäiset ja pörriäiset. Ja kun myöhään illalla lähdin ovea kiinni laittamaan yllätys oli "mukava", oven vieressä oleva ikkuna oli täynnä mitä ällöttävämpiä pikku siivekkäitä. Mambo ja Salsa ihan täpinoissä tulivat kissaoven taakse katsomaan mitä siellä piipitän ja kiljahtelen, kun yritin väistellä ötököiden torpeedo hyökkäyksiltä.
Päästän saalistusasemissa olevat petoni kissaovesta taistelutantereelle ja heti Salsa äkkäsi jostain jättimäisen yöperhosen ja yhdellä iskulla siirsi se ilmasta suuhunsa. Voi sitä nautinnollista mutustelua ja mässäilyä mitä ne pitivät, oikein bloodbath. Myönnettäköön, jos olisin itse tiennyt moisen komean perhosen päässeen sisälle, olisi se päätynyt ihan muuhun kuin giljotiinittären kitaan.
Mambo metsästi ulko-oven edessä kivijalasta sisään ryömineitä Saunajaakoja iltapalaksi ja Salsa hyökki ikkunassa lepattavien ötököiden kimppuun kita ammollaa kuin planktonia haravoiva valas.
Jos et muuten tiedä mikä on Saunajaako niin oikeaa nimeä en sille osaa antaa, mutta sen löytää usein märistä kellareista lautojen alta, vanhojen puutalojen kivijalan juuresta, kivien alta yms. paikoista, se on sellainen esihistoriaalisen trilobiitin näköinen pieni kilvekäs harmahtava otus.

Sinne jäivät siis Mambo ja Salsa saalistamaan ja meikäläinen suuntasi "yö puulle".

Mutta näitä pikku ötököitä oli noussut yläkertaan asti ja muutama pörräsi yölamppunikin ympärillä.
Ei kuin pieni kutsu "Salsa, Mambo", "käy kiinni" ja sotajoukkoni kävivät taisteluun.
En kyllä halua loppupeleissä tietää kuinka paljon niitä ötököitä on ollut, mutta heräsin todella usein yöllä siihen kun Salsa nostaa päänsä sängyn takaata silmät valppaina saalistaessa. Tuntuu kuin se olisi ollut sillä lattialla sängyn takana metsästämässä koko yön...ei kai niitä niin paljon ollut!!!
Näin jo jossain vaiheessa hirveitä ötökkäunia (ihan kuin en olisi tarpeeksi niitä nähnyt tänä kesänä!) ja pelkäsin laittaa valoja päälle, jos vaikka löytäisin itseni raatojen keskeltä, tyyny olisi täynnä ylpeänä mamille kannettuja saaliita tai puoliksi syötyjä siipiä, jalkoja tai päitä....*yökötys, oksennus*.

...ja minä en edes noita önniäisiä pelkää sen kummemmin, mutta liika on aina liikaa, ja jos ne yllättää, niin pääsee kyllä pieni kiljahdus minultakin.

torstai 9. elokuuta 2007

Miten syödään kalaa kissaperheessä?

Sain tänään tuliaisena hiillolohen pyrstön...tai siis me saimme.

Tulen sisälle saatuani ihana tuoksuvan paketin Äidiltä tuliaisena. Mietin jo mielessä miten sen nautinnollisesti syön. Nousen ensimmäiset rappuset, Salsa tulee vastaan "ai, mitäs sulla on". Pääsen rappusten puoleen väliin ja keittiö alkaa häämöttää, "kurn, kurn" Mambo tulee onnellinen hymy naamalla kavalkaadin jatkoksi kiipemään rappusia ylös. Saavun lähelle ylätasannetta, musta pää työntyy kulman takaa ja kuono tapailee ilmaa. Ennen kuin saavun keittiöön ne ovat perässäni, edessäni, sivulla, kyynerpäähän nojaamassa, jalkaan puskemassa...siis ei mulla ole noin monta kissaa, mutta nää kolme on kaikkialla, ja yhtäaikaa.

Paketti nostetaan kuin painonsa verran kultaa tiskipöydälle.
*tums*, pudotan ensimmäisen kissan alas pöydältä paketin tieltä, *tums, tums* seuraava "lentää" takaisin sinne mistä tulikin. *tums, tums. tums* *njau*, *mjau*, *krnnnn*, *tums*...tällä tavalla etenee paketin avaaminen. Kyynerpäitä käytetään paljon, ja kropalla pyritään suojaamaan kala ahnailta ja utelijailta tunkeilijoilta.

Vihdoin saivat tarpeekseen, hymyilen. Kala on yksin minun...en ole ahne, mutta olen päättänyt että vähennän noita "ihmisten ruokien" maistelua kissoilta.
Mutta nyt ovat oudosti kadonneet jonnekin kaikki kolme, Toscha palanut eteiseen (täytyy myöntää jossain tuon taistelun tuoksinnassa, se suuhun taisin ujuttaa pienen palan) tyytyväisenä. Mutta että Mambo ja Salsa olisivat luovuttaneet, no se on varmaan tää keskipäivän helle heidät uuvuttaneet.

Heitän lautaselleni imojovan palan kalanpyllyä ja suuntaan...minne muuallekaan, kuin olkkariin "siis mitä hä, eiks kaikki syö sohvalla aterioita"?

...Ja täytyy todeta, kyllä nuo kissat ovat sitten niin ovelia. Kummatkin istuvat sohvan edessä odottamassa minua tyyliin "kyllä se nyt ainakin lautasen antaa nuolla".
Ehkä tulevista tapahtumista ei tarvitse sen enempää mainita kuin, että sydämeni suli moiselle yritykselle ;-).

maanantai 6. elokuuta 2007

aikooko se...ei kai..eiiii, ei se ottaa imurin!

Siivouspäivä on tehnyt eilisestä asti tuloaan, mutta aina on jotain esteitä kuten netissä zompailu. Mutta tänään sitten olen päässyt siihen pisteeseen, että tavarat ovat paikoillaan ja tekstiileistä on ravisteltu suurimmat karvakasat ja pölyhaihtuvat irti.
Mambo on meillä se kissa joka ei voi sietää siivouspäiviä. Se tietää rutiinit eli sen että siivous alkaa aina tiskiveden synninpäästöllä. Aina se ei heti katoa maisemista, koska nöyrä palvelija voi kolistella veden äärellä myös välipäivinä. Mutta silloinkin pitää jähmettyä tarkkailuasemiin ja aloittaa raju kommentien anto. Toisin sanoen Mambo hölisee koko tiskauksen ajan taustalla surkealla äänellä "älä, mää en tykkää. Tuo kilisevä ääni on korvia raastavaa, voitko lopettaa.".

Tänään sitten ei siivous jäänyt astioiden pesuun, vaan esille otettiin vihreä kärsäkäs mr. Philips. Mr. Philips on säyseä ja kiltti, mutta ei Mambon mieleen.
Pennuilla on aina ollut hauskaa uuden kaverin kanssa tutustumisessa, mutta ei Mambolla. Mambo ja Mr. Philips eivät ole ikinä tulleet juttuun ja epäilen, että sitä päivää jolloin he leikkisivät rinta rinnan ei tule.

Ensimmäinen askel on otettu, siivouskaapin ovi on auki ja Mambo kurkkii vaatehuoneen kissankorin läpi silmät suurina. Se on turvalinen paikka, Mr. Philips ei osaa kiivetä!

Mutta ennen kuin Mambo tajusi tämän uuden kotimme piilopaikan se linnottautui ulko-oven eteen, valmiina lähtöön. Mietti jopa varmaan pakkaavansa matkalaukut jos en lakkaa kaveraamista Mr. Philipsin kanssa.
Oli varmaan rankkaa olla kovalla talvipakkasella pakomatkalla ulko-oven edessä josta puhaltaa kylmät tuulet raoista, mutta mikään ei auttanut...Kun Mambo oli tajunut, että laiska palvelija ei joka kerta päätynyt kärsäkkään kanssa alas rappusia (lue ei jaksa vaihtaa johdon paikkaa), se päätti että siellä oli turvallisin paikka odottaa Mr.Philipsin kyläilyn päättymistä.

Nyt siivoukset on siivottu ja seuraava vierailu on vasta 6pv kuluttua. Mambo saa siis rauhassa kerätä voimia uuteen koetokseen:

Tosin Mambon kosto voi myös olla karmea...
Eli jos siivotaan niin siivotaan sitten kunnolla ajatteli Mambo ja päätti laittaa sukkalaatikkoni ojennukseen. On se sitten niin ajattelevainen ja ystävällinen tuo minun Mambula Bambula, meillä vaan on niin erinlainen maku järjestyksen suhteen...näemmä :-)!

sunnuntai 5. elokuuta 2007

Tästä se lähtee meidän kisujen tarina


Eli "Tassun jäljen" -blogi esittäytyy:

TOSCHA, se musta ylväs ja hieman vinossa kulkeva 14v. herrasmies. Minun sydänkäpyseni joka pussaisi kaikkia kädelle tai otsalle ystävyyden merkiksi, jos he sen sallisivat.
MAMBO, bambula-mambula korvaan kuolaaja on kaikkea muuta kuin harmaahiiri, vaikka väritys niin antaisikin ymmärtää. Nuori, juuri 6v. täyttänyt sälppi on täynnä luonteen kiemuroita ja jos hän olisi kirja, olis hän toooodella paksu ja täynnä erikoisia sanoja joihin tarvitaan oma jargoninsa.
SALSA, jokaisella ihmisellä pitäisi olla varjo nimeltään Salsa, maailma olisi näin paljon onnellisempi paikka, koska jokainen tietäisi että joku rakastaa heitä todella paljon. Salsalla on meidän katraasta seuraavaksi syntymäpäivä, tälle Abessinialaiselle friidulle tulee 3v. täyteen marraskuussa.

Tässä oli siis ainostaan pieni esittely mintunvihreän puutalon kissapoppoosta. Tarkoitukseni on aina aika ajoin suoltaa päiviemme kuulumisia tekstin muotoon. Se saako siitä selvää ja kuinka paljon virheitä pääsee läpi ei ole niin merkityksellistä...voin aina vaikka vedota...ööö...päänsärkyyn!

Nyt pitää lopetella ja aloittaa uniraksujen heitteleminen kissoille, mutta siitä leikistä sitten enemmin sopivampana ajankohtana. Salsa on jo odotellut tuossa näytön edessä viimeiset puoli tuntia "koska se pimenee", ja ehkä on aika avata laatikko ja päästää uniraksujen sulotuoksut huoneeseen. Hyvää Yötä.