Toscha ulkoilee

Toschalla on meidän kissoista näitä etuoikeuksia ikänsä puolesta, ja yksi niistä on ulkoilu.
Ulkoilu Toschan kanssa on meidän yhteistä aikaa jossa huomioni keksittyy pelkästään ja ainoastaan hänelle ilman häiriötekijöitä.
14 vuotiaana se ei enää niin hanakasti hae huomiota kotona, vaan ennemminkin tarkkailee omalta paikaltaan tapahtumia kuten jääkaapinoven aukeamista ja Salsan liikkeitä.
Siinä sitten helposti käy niin että Toscha jää vähemmälle huomiolle, koska ei sitä aktiivisesti itse hae. Ulkoilulla olen ajatellut voivani keskittyä paremmin häneen, ja Toschallekin nämä kesällä melkein päivittäiset ulkoilut ovat todella tärkeitä jo liikunnankin kannalta.

Salsa ja Mambo jäävät tietenkin hieman katkerina oven taakse tihrustamaan syyllistäviä "kyyneleitä", mutta nopeasti ne siitä toipuvat.
Joskus harvoin vien Mamboa ulos, mutta kun vien, niin tulos on aina se että Salsalta tulee tassua ulkoilun jälkeen. Mambo kun siistinä kissana käy aina ulkoillessa peittelemässä muiden kissojen jätöksiä. Se kaivaa todella syviä koloja ja peittelee joka kantilta oletettuja pissapaikkoja "hei! Tää on mun piha, pois nää hajumerkit" -tyylillä.
Ja sisälle sitten astelee ihan vieras kissa, ainakin Salsan mielestä joka silmät suurina kauhusta tuijottaa tätä vierasta ilmestystä joka hajun perusteella voi olla kuka tahansa, ja se vieras vielä pyrkii "iholle"! Mambo siis ulkoa tullessa haisee sille vieraalle virtsalle ja Salsa ei tunnista sitä avoimesti puskemalla tervehtimään tulevaa kissaa omaksi kamuksi.
Ei siis Mambon ulkoilutusta ennen kuin suuri unelma maapaikasta toteutuu, ja sinne saisi sen "hehtaari-häkin". Salsa taas kerjää mukaan, mutta tosipaikan tulle ei sinne millään halua. Salsa siis on liian fiini neiti kulkemaan hiekassa ja nurmella...ainostaan tasainen kivetys tai pihapenkit yms. käyvät.

Mutta takaisin Toschaan ja meidän pihakävelyyn.
Meillä on sellainen oma reitti mitä aina kuljetaan, ja Toschan on pakko samat paikat haistella aina uudestaan ja maistaa onko juuri siihen parhaimpaan ruohotuppoon kasvanut meheviä uusia varsia pureksittavaksi.
On niin ihana katsoa kuinka sen silmät loistavat ulkona niin kirkkaasti ja häntä sojottaa ylväästi lönkyttävien askelien tahdittamana yläilmoja tavoitellen.
Parhaimpana päivänä se jopa yrittää metsästää önniäisiä...ainakin katseellaan, joskus jopa tassulla. Ehkä tuo näkö ei enää ole mitä parhain ja Toscha ei vaan ehdi kohdentaa niiden nopeisiin liikkeisiin. Mamin leikittäessä sitten hyökkäillään oksien ja lehtien kimppuun päivittäin.


Ennen muinoin silloin Aatamin aikoina kun Toscha oli vielä nuori herra, se ei ehtinyt ikinä pysähtyä ulkoilureissulla. Aina piti ulkoiluttajaa kuljettaa paikasta toiseen hirmuisella vauhdilla. Mutta nyt on toisin, ikä on tuonut rauhallisuutta ja pylly laskeutuu maahan aina välillä, Toscha on löytänyt tarkkailun jalon taidon ja nauttii monesti auringosta ja ruohon tuoksusta istuen kalliolla vierelläni. Siinä samalla saa aina muutaman korvantausta -rapsutuksen ja turkin silityksen, kunhan malttaa olla juoksematta aina seuraavalle ruohotupolle sekunin välein.