torstai 29. tammikuuta 2009

Hieman hiljaseloa

Tällä ollaan oltu aika hiljaa ja eletty arkea.
Toscha rukka on viimeiset kaksi viikkoa selvästi kärsinyt näön heikkenemisestä. On tullut taas sitä perus huonekalujen kiertelyä, minun seuraamista ja hassuihin paikkoihin jämähtämistä. Kovin on myös poika pyrkinyt kontaktiin, eli syliin haluaa aina kuin vaan istahdan. Itse ei uskalla enää hypätä, eli näkö on heikentynyt sen verran, mutta osoittaa "ota minut syliin" sitten muilla tavoin selvästi.

Suruksemme eilen sitten lähti taas toistamiseen loputkin näöstä ja nyt minulla on taas hieman epävarma vanhus vierellä. Tulevat kaksi viikkoa tulee olemaan vaativia Toschalle, mutta ehkä se taas alkaa luottamaan kulkuunsa kun tottuu näön lähtöön.
Nyt vaan paljon sylitystä, ja naksuttelua sekä opettelua kulkemaan. Olemme varmaan hassu näky kiertäessämme taloa, minä edellä pyyhkien sukilla lattiaan, jotta tulee kahiseva ääni, ja musta vaappuva kissa perässä nenä tiukasti sukista tulevaa ääntä kohden. Jostain syystä Toscha haluaa seurata minua näin, luultavammin se hakee tukea ja tuntuukin pahalta lähteä aamulla pois ja jättää se yksin muiden kanssa.

Taas pitää pohtia mikä on kissan arvoista elämää, ja katsoa päivä kerrallaan. Vielä en kuitenkaan ole lyömässä hanskaita tiskiin. En ole fatalisti, mutta jossain pisteessä sitä tietää että on asioita joihin ei voi vaikuttaa. Olen valmis luopumaan vanhasta kissasta, jos se on sen edun nimissä, vaikka se on SE kissa minulle eli ylitse muiden. Sitä on vaan jo valmistautunut pidemmän aikaa, että meidän matkamme yhdessä ei ole ikuinen. Mutta en näe että Toscha olisi valmis vielä, eli katsotaan taas mitä tuleman pitää ja yritetään selvitä alku kankeudesta jotenkin.




...taidan jäädä kotiin tänään, ei tästä itkusta tule loppua.
ISO KIROSANA.

perjantai 16. tammikuuta 2009

iiik, meillä ei ole kuivattua kalkkunaa

Meidän kissojen herkkua on rapsakaksi kuivattu kalkkuna jota löytyy eläinkaupasta jossa käymme ostamassa hiekat. No nyt on käynyt niin, että tuo kuivakalkkuna laatikko on ammottanut tyhjyyttään jo pari kuukautta ja vaikka kuinka ollaan säännöstelty omia varoja, ne ehtyivät.
Ikäväkseni totesin että muistakaan eläinkaupoista ei tuota rapeaa kalkkunaa tai kanaa löydy, on ainoastaan sitä sitkeää kuivalihakanaa.
En tiedä millä keinolla tuo kalkkuna on kuivatettu, että siitä ei ole tullut niin sitkoista, mutta yritettävä on.

klo: 16.30
Pakasteesta oli sulatettu 300g kalkkuna mötikkä jonka viipaloin.
Viipaleet laitoin ritilälle ja sen alle leivinpaperilla vuoratun uunipellin.
Uuni n. 50 asteeseen ja puuhaarukka pitämään uuninluukkua ihan hitusen auki.

Klo: 20.00
Hieman kuivanneet kalkkunat pois uunista ja niiden viipaloimista eli lihanpalojen pienentämistä kuivumisen edistämiseksi.
klo:21.00
Uuni johonkin 80 asteeseen, eihän täältä muuten pääse edes nukkumaan!

klo:22.30
Uuni melkein 100 asteeseen , minä haluan nukkumaan tänään!

klo: 00.00
Uuni sammuksiin ja nukkumaan.


Aamulla katsomaan mitä siellä uunissa on

Hyvin kuivuneilta näyttivät, osa oli hieman rasvaisia ja ne menikin kissoille heti samana päivänä, että eivät pilaannu. Loput kuivatut kalkkunat ovat nyt olleet lasipurkissa 1,5vko ja edelleen ovat hyviä. Noista ei tullut rapeita vaan ihan perus sitkoista kuivalihaa ja mietinkin, että ehkä se rapeaksi tuleminen tarvitsee nopean kuivatuksen. Maistuvat kissoille kyllä oikein hyvin, mutta ovat jokseenkin sitkeitä ja vaikeasti syötäviä.
Testaamista jatketaan.....


maanantai 12. tammikuuta 2009

Apua olen veretön!!!

Aamulla Chilille puettiin villapaita ja kantokoppa vuorattiin vaahtomuovi pesällä, "jotain on tapahtumassa" -mietti Chili. Se vaan on niin hölmö ja utelias että ei osaa mennä piiloon, vaikka näki että sitä jänskätti mitä on tuleman, kun niin höselletään kiireessä.

Meillä oli siis tänään eläinlääkärillä aika, ja Chilistä oli tarkoitus ottaa verta ja antaa vuosittainen rokotus sekä kopeloida polvet PatellaLuksaation varalle.
Onneksi ulkona ei ollut kylmä, koska matkaan suuntasimme autottomina bussilla, joka kyllä onneksi menee sopivasti tästä läheltä ja ajaa klinikan ohi. Chili on muutenkin poiketen tuntemistani abyista vähemmän palelevaa sorttia, vaikka sillä on tosi lyhyt ja vartalonmyötäinen hylkeennahka turkkina. Mutta täytyyhän sitä tyylikkäänä mennä matkaan!


Odotin, että Chilin kanssa voi tulla hankaluuksia noiden verikokeiden kanssa, koska se oli aika luikas-luikku ainakin pentuna, kun annettiin rokotukset sekä siru.
Ensin lääkäri väänteli jalkoja ja totesi polvet hyviksi, keuhkotkin kuulosti oikein mallikkailta. Sitten otettiin tiukka ote oikeasta tassusta ja minä takapäästä. Monestihan nuo piikit ja toimenpiteet menee paremmin jos kissaa ei pidä niin tiukasti kiinni, mutta nyt en halunnut ottaa riskiä. No hieman ekan piston jälkeen vikuroitiin ja kun putkiloon (veriryhmä ja FeLV/FiV) saatiin tarpeeksi verta piti ottaa toisesta tassusta loput.
Sitten menikin oikein mallikkaasti vasemmasta jalasta, eli olimme vaan valinneet väärän jalan :D. Tästä vasemmasta lirutettiin putkiloon Rabies vasta-ainetestiin menevät veret ja koska Chili oli niin nätisti sekä verta tuli hyvin, päätin että otetaan tuo PRAkin verestä ja samalla lirutetaan extraa että saan vielä PKnkin samasta, niin ei tarvitse riiputtaa linjan paperipinoa aina eteenpäin.

Nyt neiti on sitten hieman väsy ja tutii tuossa vieressä, syötyään ensin hyvän kasan merenherkkuja, kun inhottava ihmis mami jätti ruu'atta aamulla.
On hää sitten niin söpö, tulee varmaan ihan valloittavia pikku persoonia tuosta minun pikku hölyn-pölystä eli Chili-Kilistä *iso sytän*.
Jos sitten kesällä saataisiin söpöjä vaaveja, eli tämähän kaikki johtaa siihen että Chili on herraseuraa jossain vaiheessa kuluvaa vuotta.