Lääkärillä

Olimme tänään Toschan, Mambon sekä Chilin kanssa lääkärillä.
Tochalta sekä Mambolta poistettiin hammaskivet ja Chili sai piikin kankkuunsa.

Matkalle lähtö hieman jännitti, kun vettä tuli melkein saavista ja kolmen kissan boksien kanto yksin ei oikein ole maailman helpointa. Eteenkään kun ei niitä omaan autoon ole kantamassa vaan taksiin. Onneksi oli mukavat taksikuskit jotka auttoivat ja jaksoivat odotella kun hain bokseja. No mittarihan tikittää, joten mikä siinä odotellessa :D.
Yleensä olen tilannut lääkäriajat työaikojen ulkopuolelle, jolloin kyytejä tutuilta on helpompi saada, mutta klinikalla jolle suuntasimme, ei ole ilta-aikoja ollenkaan.
Sitten on vielä se puoli, että mahdollisesti tuo Tossukkaisen päästää ne hätäkakat kesken matkaa ja haju on se moinen. Ystäville voi sanoa, että pysähdypä tuohon tienlaitaan ja pidä hieman kissaa, niin minä siivoan boksin. Taksikuski ei ehkä taas tästä olisi varmaan niin mielissään :X.

No onneksi tällä kertaa pökäleet olivat kovia, ja ne sai ilman kissan likaantumista ja boksista pois ottoa siivottua. Muuten matkamme meni joutuisasti, kun Chili piti konserttia koko matkan enkä minä kuullut yhtään mitä kuski selitti etupenkillä. No nyökkäämällä ja muutamilla "aivan"-, "juu-juu" -kommenteilla siitä selvittiin.

Olin miettinyt että menemme etuajassa, niin voin Toschan kanssa kulkea klinikan pihalle ennen h -hetkeä joka voisi rauhoittaa sitä. Pelkona siis että se on niin paniikissa, että adrenaliini haittaa nukahtamista. Näin on siis monesti käynyt ja ajattelin kokeilla toista lähestymistapaa. Ei vain kissa ollut ihan samaa mieltä kanssani ja valitti minulle "SIELLÄ SATAA PÖHKÖ!".

Ensin otettiin Mambo käsittelyyn, koska Toscha ei tosiaan ottanut ihan relax heti.

Tämä oli Mambon eka hammaskivien poisto ja lähtikin helposti kaikki, ekalla kerralla kuulemma näin käy usein. Mambo oli ihan kanttuvei eikä reagoinut mitenkään. Heräte sitten tuikattiin lihakseen ennen lähtöä ja autossa se jo oli puoliksi hereillä tujottaen ihmeissään ympäristöä.

Kotiin tultaessa poika oli jo istuma kunnossa, mutta kävelemään siitä ei oikein ollut...

Sitten sai Chili piikkinsä. Neitihän oli laulanut vankien vapaudenkaipuu laulua koko matkan sekä odotushuoneajan ja Mambon operaation. Boksista pääsy ulos oli siis suuri helpotus ja piikki meni suhteellisen huomaamatta sisään...mutta pian tajunnan rajoille kiiri ajatus "vapauden ei kuuluisi tuntua tältä?!". Eli hieman piti valmiiksi tiukkaa otetta tiukentaa kun alkoi tuntua että nyt lähtee kissa lentoon. Mutta pysyihän se otteessa ja päästyään eroon piikistä lihassaan, sitä jo oltiinkin valmiita jatkamaan innokasta klinikan tutkintaa. Klinikan kiva hoitotäti myös sai sylitellä neitiä ihan rauhassa, vaikka kova kiire oli kyllä Chilillä pian päästä tekemään tutkimusmatkaa.

Toschan vuoro oli sitten viimeiseksi, sille oli annettu todella mieto rauhoite ja ennen toimenpidettä se sai sitten vielä jotain lisärauhoittavaa jotta ei lähde pöydältä.
Lääkäri kehui hampaita vahvoiksi ja ikään nähden todella hyviksi. Toschalta on poistettu 2 alakulmuri ja yksi sivuhammas, muuten ovat siis ihan hyvässä kunnossa. Harmi vaan että hänen kohdallaan sillä ei ole niin merkitystä...."äijät ei ruokaa pureksi!!" *miljoona silmänpyörityshymiötä". Kaikki ruoka siis rööristä alas sellaisena kun se kipassa on. Ihmekös ne on niin hyvässä kunnossa, melkein 16v. ja ihan käyttämättömät!

Laitoin sen kotiin tultua nukkumaan omalle pedilleen pyyhkeen alle, kuumavesipullon kanssa. Toschalle ei meinaan laitettu herätettä, jotta paluumatka ei olisi niin stressaava ja verenkierto siis ei ole niin vilkasta että lämpö säilyisi.

Tätä kirjoittaessani se on alkanut pyrkimään liikkeelle. Taisi olla kova pissahätä, mutta vessan mattoa pidemmälle ei sitten päästy, mutta yritys oli kova *mamma siivoo*.
Eka ajatus ennen pissahätää oli kyllä keittiö ja sinne se "tomerasti" hoiperteli nukahdellen matkalla. Onhan tuo hyvä että ruokahalu on tallella vaikka suu on hieman kipeä ronkkimisesta. Joutuu kyllä raukka parka odottelemaan vielä pitkälle yöhön, että on siinä kunnossa jossa voi ajatella antavan ruokaa.
Toscalta otettiin myös perusverenkuvaa ja kaikki oli hyvin! Ei mitään vanhuusvaivoja sisäelimissä ja muutkin arvot priimaa. Olis siis kertakaikkisen ihana ja helpottava uutinen tuo, kun olin jo varautunut, että varmaan nyt sitten aloitetaan joku munuais-dieettiruoka viimeistään.

Loppu hyvin kaikki hyvin!