No mistä sitä aloittaisi, ensinnäkin oletin että Chili on jo nuoruutensa vuoksi se joka paikan höylä, joka ei ole paikan vaihdosta moksiskaan. Ja eihän tuo minua pettänyt, kaikki otettiin vastaan uteliaana ja tyytyväisenä. Ihan kuin neiti olisi nauttinut paikan vaihdoksesta, toihan se säpinää elämään.
Ensimmäinen ilta meni Chilillä mökissä, kuten muillakin eli ei ulkoistettu katrasta. Seuraavana päivänä se sitten aloitteli "kiltisti" odottelun oven takana. Aina jos olin tulossa käymään mökissä sisällä oli Chili valppaana, jos vaikka minulla olisi aikomusta ottaa hänet mukaan, Chilillä ainakin oli vakaa aikomus tulla mukaan...joka kerta.
...tai sitten ei - hui se tulee päälle tuo vesi!
Harkintaa, uskaltaakos sitä enää ollenkaan lähestyä edes laituria?
No jos nyt ensin teen pienen turvallisuus tarkistuksen...
Kaislikossa suhisee
Another Deutscher Schäferhund
Ja hän uskalsi sittenkin!
Rämeikkökissa (ei onneksi yhtään punkkia mukaan!)
Kapteeni airot vesille, minä työnnän
Kyllähän sitä hetken ehti laiturillakin lötkötelle, ihan pienen hetken...
Harkintaa, uskaltaakos sitä enää ollenkaan lähestyä edes laituria?
No jos nyt ensin teen pienen turvallisuus tarkistuksen...
Kaislikossa suhisee
Another Deutscher Schäferhund
Ja hän uskalsi sittenkin!
Rämeikkökissa (ei onneksi yhtään punkkia mukaan!)
Kapteeni airot vesille, minä työnnän
Kyllähän sitä hetken ehti laiturillakin lötkötelle, ihan pienen hetken...
1 kommentti:
Chili-serkku on todellakin kokenut hyvin vastaavia asioita kesän aikana ja kyllä, voittanut meren! Siihen ei ihan joka katti pystykään! Taisi kaikkinensa olla kiva breikki normaali arkeen!
Lähetä kommentti