Se on siinä!

Kuten jo aiemmin mainitsin, projekti hieman viivästyi. Alkoi tulemaan siis se tyypillinen "hanke-väsymys" eli liikaa makeaa mahantäydeltä. Suunnitelmat oli että kissojen parveke olisi valmis kesäkuun alussa, mutta nyt on jo heinäkuun alku...
No, olihan tuo kesäkuu aika sateinen, eli eivät kissat jääneet paljolta paitsi ja säästyivät pyllyn palelulta sekä karvojen kastumiselta (seli-seli).

Mutta mennä sunnuntaina ihmisäipän äiti sitten päätti tulla hätiin, kun tytär oli tarpeeksi kauan ruikuttanut surkeana, että "ei valmistu, ei". Ja sitten valmistuikin päivässä, eli apuvoimin nousi kissojen pieni parveketarha pystyyn.
Oli keväällä petsannut tukipuut tuollaisella terva-pellavaöljypohjaisella perinnemaalilla ja nopean Bauhaus reissun jälkeen kannoin kotiin jos jonkin moisia tukirautoja, kun en ollut varma mikä oli tarve...lue "en jaksanut miettiä" :D.

Häkin suunnittelu on tapahtunut ihan omissa levottomissa ja alati projekteja väsäävissä aivoissani. Paperille laadin myös mittapiirustukset, mutta harvemmin niitä jaksaa katsoa kun ne on kerran tehnyt...kiva niitä kyllä on tehdä.
Kumma kyllä, koko hökötys oli oikein mitoitettu ja kaikki osaset loksahtivat paikoilleen. Verkko hieman kiristi, mutta se kireys johtui kiinnitysvaiheen virhearvioinnista ja olisi korjattavissa nippusiteiden siirrolla...ensi kesänä ;-).

Tässä siis valmis häkki ulkoa päin, ei mikään upea ilmestys eli tulee kyllä ulos eikä maastoudu, mutta ajaa asiaansa.

Sisäänkäynti:
Jos vielä ehtisi ja saisi aikaiseksi hieman sisustaa parveketta, olisi se ehkä viihtyisämpi niin neli kuin kaksi jalkaisille.
Ehkä myös se ei näyttäisi niin kopilta tuolta ulkoa päin..

Maisemat ovat kissoille kivoja kun parveke on sisäpihalle missä lentelee lintuja ja sirkat soittaa. Pitää mahdollisesti laittaa jotain pellin paloja tai muita pelottimia linnuille, jotta eivät eksy surman suuhun.
Kaikkeista eniten parvekkeella viihtyy pikku Chili-Chili, joka on unohtanut mamin ihan täysin. Salsa myös siellä paljon viettää aikaa.
Aluksi Mambo luuli että se on pahoilla teillä mennessään parvekkeelle, eli se kuikki minua ja parvekkeen ovea sen näköisesti että "saanko, saanko - ihan oikeasti?". Toscha odottaa ulospääsyä ennemmin ulko-ovella eli valajslenkkeilyn on sen kanssa tarkoitus jatkua ihan normaaliin tapaan. Kyllä vanha herra myös parvekkeella viihtyy pitkiä toveja, mutta ei kuitenkaan mikään voita tuoreen nurmen kosketusta anturoihin.