Muutoksia elämään

Meidän papparainen (kai sitä jo saa sanoa papparaiseksi) mamin pikku ritari Toscha täyttää pian 16 vuotta. Synttäri päivästä ei ole ihan varmuutta, mutta siinä marraskuun puolestavälistä joulukuun puoleenväliin ne sijoittuvat. Ehkä olisi hyvä viettää niitä vaikka kerran viikossa tuon kuukauden ajan, en usko että hänellä olisi mitään kerran viikossa ilmaantuvaa synttärikakkua vastaan!

Parin viimeisen kuukauden aikana on tullut hienoisia mutoksia käytökseen, ei mitään radikaalia, mutta pieniä vanhenemisen merkkejä on näkyvissä. Toscha kiertää kehää, eli kun odotetaan ruokaa sen kehän paikka on keittiön lattia. Kun tullaan olohuoneeseen, kierretään sohvaa jonkun aikaa jne., myös aina välillä kuuluu kaihoisa "jodlaus" vessasta, johon hän on päätynyt reussulla eikä oikein tiedä mitä siellä tekee. Mutta nämä kaikki on klassisia muutoksia joita tulee vanhemmalla kissalla esiin.

Mutta sitten viimeisen viikon aikana on tullut radikaalimpia mutoksia ihan yhtäkkiä. Poika ei tule enää vastaan ovelle, ei hyppää sohvalle tai sängylle, eikä katso enää minua. Ja sitten lauantaina syttyi lamppu päässäni, Toscha ei näe hyvin?! Olin tätä jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni, mutta hylännyt sen sitten tai päätynyt siihen että voi olla että näkö on heikentynyt vähän.
Lauantain tulos pohdissa päätyi siihen, että Toscha on menettänyt näkönsä mahdollisesti kokonaan. Hirveä paniikin aalto jyräsi minut alas, miten noin vanha kissa pärjää ilman näköä, minun kaunis ihana poika ei näe enää perhosia tai hymyileviä kasvojani *itku*.
Aluksi pohdin että jos se on sen pikkuhiljaa menettänyt, ja kompensoinut toimintoja muilla jolloin mitään selkeää muutosta ei ole tapahtunut heti. Maanantaina sitten alkoi käydä selväksi, että vaikka näkö olisi pikku hiljaa heikentynyt, on muutamassa päivässä tapahtunut jokin radikaali lopunkin näön putoaminen nollaan. Eli Toscha ei näe yhtään, olisi voinut vaikka tökkästä silmään tikulla.

Keskiviikoksi sitten saimme ajan kaupunkimme silmäspesialistille.
Silmät tutkittiin eri menetelmin, ja tulos oli "ei verkkokalvon rappeutumaa", "ei painetta", "ei verkkokalvojen irtoamista", "ei kaihia", "ei verisuonien rappeumaa tai tulehdusta", kissan silmät reagoivat valoon, mutta kissa ei näe mitään. Eli vaiva on mahdollisesti neurologisperäinen (esim.keskushermostossa). Siellä voi siis tapahtua myös rappeumaa, ja pahimmassa tapauksessa voi olla vaikka kasvain kuulemma, jota en edes lähde miettimään sitä (en siis usko siihen).
Ei sitten oikein saatu mitään toivetta näön palautumiseen, ja tämän kanssa pitää nyt sitten oppia elämään.

Kovasti on Toschalla sopeuduttavaa, ja toivon että se pääsee asian yli. Vanhemmalla kissalla tietenkään tuo sopeutuminen ei ole yhtä helppoa, siinä samalla kun tulee niin paljon muutakin johon on sopeuduttava iän karttuessa. Liikkuminen on vähäisempään vanhemmalla ja aktiviteettäjä pitää keksiä nyt entistä ahkerammin että ei passivoidu ihan hurjasti. Näköaistin menetystä pitäisi kompensoida muilla aisteilla, mutta taas se ikä tuo esteitä eli kun ne muutkin aistit heikkenee vanhemmiten. Kuuloa tässä nyt pitää tarkkailla oikein kunnolla, eli se on tällä hetkellä todella tärkeä aisti ja sen menetys olisi tähän lisänä sitten liikaa omasta mielestäni.

Tässä vielä loppu kesästä syyskuussa ollaan kovin valppaita ulkoilijoita

Naksutin hankitaan heti kun pääsen eläinkauppaan ja aletaan opettelemaan luokse tuloa sillä. Ajattelin että näin saadaan liikuntaa ja ajanvietettä kun voin kutsua sitä palkkio yllykkeenä luokseni. Jo viikonlopulla aloin kynnellä napsuttamisen ja aika nopeasti Toscha on tajunut seurata sitä ääntä "katseellaan" ja suuntaa kulkuaan napsutusta kohden. Kovinä hän on vielä hukassa ja eksyy, ja on vähän hölmissään, toivotaan että se elämänilo ja mielenkiinto herää uudelleen kun näön menetykseen ehtii tottumaan. Mitehänn minä totun? Tuntuu vaan niin väärältä että toinen ei enää näe.

No ruoka ainakin maistui kun tultiin lääkäriltä. Ja lääkäri sanoi että ei enää tarvitse pudottaa painoa. Ei Toscha ole ikinä painanut yli 6kg (viimeisen5v. ollut varmaan stabiilisti 5,5kg), mutta yritin hieman sitä pois, että nivelet kestäisi paremmin ja nyt paino on 5,3kg. Eli tuo roikkuva röllykkä ei ole läskiä vaan ihan tyhjä pussi, joka sillä on aina ollut...mamin suomalainen roikkuvatsakissa.