Mistä kaikki alkoi?
1992 Asuimme pienessä kommuunissa jossa ystävälläni oli pari vuotias musta kissa nimeltään Zorro. Eräänä päivänä ystäväni sanoi että eräällä tutullamme on kissa joka kaipaa omaa kotia ja he ovat päättäneet ottaa Zorrolle kaverin siitä. Minulle iski hirmuinen paniikki, että jos he ottaisivat nyt kissan ei sitä kolmatta enää varmaan suostuttaisiin antaa ottaa tähän yhteisasumukseemme. Ja koska minua oli vaivannut jo jonkin aikaa kuume ottaa kissa, ja tunsin että vihdoin olisin mahdollisesti "rauhoittunut" sen verran että kissa mahtuisi elämääni, päätin että jos meille tulee kissa niin se tulee minulle. Ja kun minä päätän jotain...tiedätte varmaan mitä se tarkoittaa :). Ja niin tämä pieni musta vajaan vuoden ikäinen touhupakkaus muutti meille saanko esitellä Filtteri (& Zorro): (sori kuvan laatu, minulla ei ole skanneria eli piti ottaa kuvasta kuva)
Kauan kissa ei nimeä Filtteri totellut vaan siitä tuli Toscha, olihan se paljon kauniimpi nimi kuin tupakan suulake *hi-hi*...Filtterin emo oli Ruska josta eittämättä tulee mieleen 80 -luvun huippujuoma "Ruskaviina", mutta ehkä se kuvasti myös emon väri joka oli tumma kilpikonna.
Tässä siis pikkuinen Toscha 1v.
Siinä me sitten kasvoimme kaksi kakaraa yhteen kiinni. Toscha oli monessa mukana (no ihan festareille se ei päässy vaikka kuinka vonkasi), ja se seurasin minua kotona kuin hai laivaa joka paikkaan. Vuosien varrella meillä kävi paljon kissoja, kun minulle tuli aina välillä kodinetsijä kissoja hoitoon. Toscha otti kaikki vastaan tosi avoimesti ja teki parhaansa jotta niiden vierailusta olisi tullut jokseenkin siedettävä. Se lohdutti tarvittaessa sekä leikitti ja otti etäisyyttä jos toinen arkaili, Toscha oli siis täydellinen, hienovarainen sekä herrasmies.
Sitten jossain vaiheessa päätin että meille tarvitaan pysyvämpi kaveri Toschalle ja hoidokit saivat jäädä. Meille muutti ensimmäinen abyni 1999 eli Satukissan Yöailakki. Tosi kaunis riistan värinen tytteli josta tuli Toschan hyvä ystävä, vaikka aluksi herraseni oli ihan varma, että kyllä tuokin pian löytää sen oman kodin ja lähtee.
Valitettavasti emme saaneet pitää Hania luonamme kahtakaan vuotta, kun se sairastui FIPiin ja kotimme oli taas hieman tyhjä kavereista. En ikinä unohda kuinka Toscha pitkän aikaa aina ruokailua ennen tuijotti eteiseen miettien josko neiti tulisi kanssa syömään. Kesken ruokailunkin monesti katse hakeutui sinne asunnon perälle, kuin odottaen.
Elämä jatkuu
Meni muutama vuosi, ja eräänä päivän töistä kotiin tullessani (eläinhoitolasta) toin kotiin harmaan pikku piipittäjän MAMBON! Noista kahdesta tuli heti sydänystävät, ja vaikka vuosien varrella Mambo sai uusia kavereita jotka jaksoivat leikkiä pidempää ja kovemmin, niin suuri kunnioitus Toschaa kohtaa sillä säilyi loppuun asti.
Pian Mambon jälkeen katras sai lisäyksen ja Toschan paikka vanhimpana syrjäytettiin. Eläinhoitolaan oli saapunut vanhaherra joka herätti suurta kunnioitusta allekirjoittaneessa. Sen viisaat silmät kantoivat sen meille viettämään eläkepäiviään, koska ei vaan tuntunut oikealta, että ihan varmasti aikanaan paljon rakkautta osakseen saanut papparainen päätyisi viimeiselle matkalleen suoraan hoitolan yksinäisestä elämästä. Näin meille muutti Vasil herra. Toscha ja Vasil eivät olleet ihan sydänystäviä, kaksi vanhempaa herrasmiestä - Patriarkkaa, ei vain sovi saman katon alle. Mutta sopu sijaa tekee ja eläkepäivät taittuivat luonamme, kunnes oli Vasilin aika mennä.
Aika on kypsä
Olin ajatellut Hanin pois menon jälkeen, että vaikka kuinka edelleen unelmoisin abysta, en ehkä kykenisi katsomaan yhdenkään riistan Abessinialaisen silmiin yhtä rakastavasti. Mutta sitten se vain hiipi mieliin, josko meille kuitenkin tulisi vielä aby tyttö, sellainen pikkuriikkinen? Jotenkin tuntui, että Toscha oli vauhdissa hidastunut ja Mambo kaipaisi enemmin toimintaa eli sille tarvittaisiin kuitenkin kaveri. Ja kuinka ollakaan Salsa eli Nebuankhet Fareshta Fii löysi kotinsa, ja minun sydämeni abyn jota rakastaa ylitse pursuvasti, vaikka epäilin että se ei onnistuisi.
Sitten jossain vaiheessa päätin että meille tarvitaan pysyvämpi kaveri Toschalle ja hoidokit saivat jäädä. Meille muutti ensimmäinen abyni 1999 eli Satukissan Yöailakki. Tosi kaunis riistan värinen tytteli josta tuli Toschan hyvä ystävä, vaikka aluksi herraseni oli ihan varma, että kyllä tuokin pian löytää sen oman kodin ja lähtee.
Valitettavasti emme saaneet pitää Hania luonamme kahtakaan vuotta, kun se sairastui FIPiin ja kotimme oli taas hieman tyhjä kavereista. En ikinä unohda kuinka Toscha pitkän aikaa aina ruokailua ennen tuijotti eteiseen miettien josko neiti tulisi kanssa syömään. Kesken ruokailunkin monesti katse hakeutui sinne asunnon perälle, kuin odottaen.
Elämä jatkuu
Meni muutama vuosi, ja eräänä päivän töistä kotiin tullessani (eläinhoitolasta) toin kotiin harmaan pikku piipittäjän MAMBON! Noista kahdesta tuli heti sydänystävät, ja vaikka vuosien varrella Mambo sai uusia kavereita jotka jaksoivat leikkiä pidempää ja kovemmin, niin suuri kunnioitus Toschaa kohtaa sillä säilyi loppuun asti.
Pian Mambon jälkeen katras sai lisäyksen ja Toschan paikka vanhimpana syrjäytettiin. Eläinhoitolaan oli saapunut vanhaherra joka herätti suurta kunnioitusta allekirjoittaneessa. Sen viisaat silmät kantoivat sen meille viettämään eläkepäiviään, koska ei vaan tuntunut oikealta, että ihan varmasti aikanaan paljon rakkautta osakseen saanut papparainen päätyisi viimeiselle matkalleen suoraan hoitolan yksinäisestä elämästä. Näin meille muutti Vasil herra. Toscha ja Vasil eivät olleet ihan sydänystäviä, kaksi vanhempaa herrasmiestä - Patriarkkaa, ei vain sovi saman katon alle. Mutta sopu sijaa tekee ja eläkepäivät taittuivat luonamme, kunnes oli Vasilin aika mennä.
Aika on kypsä
Olin ajatellut Hanin pois menon jälkeen, että vaikka kuinka edelleen unelmoisin abysta, en ehkä kykenisi katsomaan yhdenkään riistan Abessinialaisen silmiin yhtä rakastavasti. Mutta sitten se vain hiipi mieliin, josko meille kuitenkin tulisi vielä aby tyttö, sellainen pikkuriikkinen? Jotenkin tuntui, että Toscha oli vauhdissa hidastunut ja Mambo kaipaisi enemmin toimintaa eli sille tarvittaisiin kuitenkin kaveri. Ja kuinka ollakaan Salsa eli Nebuankhet Fareshta Fii löysi kotinsa, ja minun sydämeni abyn jota rakastaa ylitse pursuvasti, vaikka epäilin että se ei onnistuisi.
Toscha ja Salsa:
Tämä parivaljakko ei nyt ollut ihan Match made from heaven, Toscha on Salsan mielestä ihan liikaa mamin vikussa ja vie hänen kallisarvoista huomioaikaa. Toscha taas olisi valmis ollut avaamaan sylinsä ja jakamaan petinsä, mutta jos ei kelpaa niin ei sitten. Hyvin ne kaiken kaikkiaan tulivat toimeen, vaikka Salsan mielestä Toscha oli ihan ällö kun ekat pennut tulivat ja hänestä tuli mami.
Sitten niitä oli neljä
Chili eli oma kasvattini B. Chaos Theory oli Toschan mielestä ihan Cool. Hirveetä vauhtia se Toschan mielestä juoksi ja välillä ei piitannut oliko edessä seinään vai hän, mutta ei se haitannut. Tässä on samalla viimeiset kuvat Toschasta joka oli valmis auttamaan, kun tytölle tuli halipula eli kiiima. Kuvat ovat otettu maanantaina 23.2.
Sitten niitä oli neljä
Chili eli oma kasvattini B. Chaos Theory oli Toschan mielestä ihan Cool. Hirveetä vauhtia se Toschan mielestä juoksi ja välillä ei piitannut oliko edessä seinään vai hän, mutta ei se haitannut. Tässä on samalla viimeiset kuvat Toschasta joka oli valmis auttamaan, kun tytölle tuli halipula eli kiiima. Kuvat ovat otettu maanantaina 23.2.
Toscha ja Chili:
Viimeisellä viikollaan Toschalle alkoi kehittymään sokeuden lisäksi muita ongelmia, ja keskiviikkona 25.2. aamulla, nukuttuaan mamin kainalossa yön, se sai mahdollisesti aivohalvauksen. Olin koko sen viimeisen viikon siinä ihan vieressä, kuten myös tuona aamuna ja viimeiset 3h ennen lääkärin tuloa se oli sylissä. Olin kertonut sille jo aikaisempana päivänä että se voi mennä, kyllä me pärjäämme. Viimeisenä yönään se palautui tunnin ajaksi "normaaliksi", olen ihan varma että se halusi siten hyvästellä, se venytteli vieressäni nautinnollisesti kuten ennen ja tunnin päästä jatkoi nukkumistaan.
Nuku rauhassa pikkuinen.
You are still wind beneath my wings
Rakkaudella: Mami, Mambo, Chili ja Salsa
Viimeisellä viikollaan Toschalle alkoi kehittymään sokeuden lisäksi muita ongelmia, ja keskiviikkona 25.2. aamulla, nukuttuaan mamin kainalossa yön, se sai mahdollisesti aivohalvauksen. Olin koko sen viimeisen viikon siinä ihan vieressä, kuten myös tuona aamuna ja viimeiset 3h ennen lääkärin tuloa se oli sylissä. Olin kertonut sille jo aikaisempana päivänä että se voi mennä, kyllä me pärjäämme. Viimeisenä yönään se palautui tunnin ajaksi "normaaliksi", olen ihan varma että se halusi siten hyvästellä, se venytteli vieressäni nautinnollisesti kuten ennen ja tunnin päästä jatkoi nukkumistaan.
Nuku rauhassa pikkuinen.
You are still wind beneath my wings
Rakkaudella: Mami, Mambo, Chili ja Salsa
10 kommenttia:
Jaksamista!
t. Päivi
Surullista. Toschalla oli kuitenkin pitkä elämä.
Voi kun mua itkettää, niin ne ihmisetkin skarppaavat ennen kuolemistaan kun ovat valmiita lähtemään. Sen verran olen saattohoitanut. Se on se merkki että on valmis ja saa mennä rauhassa rakkaiden tai läheisten seurassa.
Osanotot surussanne ja hyvää matkaa Toschalle!
Voih... Osanottoni! Sinulla on kyllä viime aikoihin mahtunut liikaakin koettelemuksia. Sait kuitenkin pitää Toschan monta vuotta ja hienoja muistoja mahtuu siihen aikaan.
Osanottoni! Toscha oli onnekas kissa, joka eli luonasi "täyden" kissanelämän - hienoa että se sai myös lähteä noin kauniisti, läheistensä luona.
Sureen suruun osaa ottaen ja suloista Toscha-poikaa ikävöiden,
Tricu, Reima ja karvalapset
Lämmin osanottoni. :(
Osanottomme :(
Toscha on onnekas kissa kun se on saanut elää noin rakastettuna koko pitkän elämänsä ajan. Se varmasti nukkui pois onnellisena.
T: Theban poppoo
Osanottoni!
Lähetä kommentti