Muutama viikko sitten tuli ostettua pussi herneitä, liotettua ne yön yli ja istutettua 1,5cm syvyyteen multaan. Aluksi ruukku sai olla keittiön pöydällä ihan rauhassa ottamassa valoa mullan pintaan, mutta sitten sieltä nousi kissojen mielestä jotain maailman ihanimman tuoksuista ylös.
Eli pienien oraiden kurkotellessa mullan pinnasta, Salsan ja Chili aistit valpastuivat.
NAMIA!
Piti sitten tehdä muutama suojeluoperaatio ja siirtää ruukku verkon taakse ikkunalaudalle.
Salsa oli eniten täpinöissä ja joka aamu osoitti missä namit ovat piilossa. Mutta namit pysyivät verkon takana melkein kaksi viikkoa, hernehän on suhteellisen hidaskasvuinen, koska se kasvattaa samalla julmetun kokoisia juuria (vaatii siis yleensä isohkon ruukun).
Nyt pitäisikin jo pistää heti uusi erä orastumaan, niin jatkumoa olisi taattu.
VIHDOIN
Sitten koitti se päivä jolloin iso osa herneenversoista alkoi olla valmiita niitettäväksi ja voi sitä juhlaa. Salsa ei ehtinyt edes Chilille sihisemään, kun suu oli täynnä makeaa herneen vartta.
Niin oli herkkua, että olisi parturoinut koko puskaan kerralla jos olisi antanut. Mutta pieniä tulevia alkuja oli vielä niin paljon mulloksella, että niitä varjellakseni piti ruukku siirtää taas joiksikin päiviksi verkon taakse "muhimaan".
Chili keskittyi Salsan taukojen välissä lähinnä kuolastamaan versot, eli suuhun päätyi niitä tosi vähän....mutta se taisi sopia Salsalle...miinus kuola.
Toscha ja Mambo maiskuttelivat varsia, mutta ei syönyt mikä on kumma. Mambohan on ulkona niittokone, samoin Toscha. Ajattelinkin, että laitan parvekkeelle oikein ison ruukun täyteen herneitä ja tungen sinne sitten niitä aina lisää väleihin, että nousisi tasaisesti. Varmaan M ja T:kin innostuvat kun ovat vapaasti saatavilla eikä kädestä tarjottuna.
...ja tämä oli sitten HAASTE, ja nyt kaikki viherpeukkuilemaan, kevät on täällä!
3 kommenttia:
Hahaa... haaste otettu vastaan. Meillä kasvaa kurkun alkuja, mutta piru vie, kun ovat niin korkealla... Tosin tuosta Säteestä kyllä sen verran saa apuja, että laitetaan se hyppimään oikein urakalla, niin kyllä se sen kipon sieltä vielä pudotettua saa ja pääsemme maistamaan niitä. Maistuukohan ne kurkut yhtä hyvälle? Herkkusienten rihmastosta voin sanoa, että yäk, ei kannata maistaa. Sen sijaan niitä herkkusieniä odottelemme kyllä vesi kielellä, tosin voihan se olla, että nekin ovat ihan yhtä yäk. Noi herneenversot pitää vinkata mamille, että kiitos myös sisälle. Ulos niitä on kyllä heitelty ja sellaiselle alueelle, jonne multa on kuulemma visusti pääsy kielletty. Joku kasvimaa mukamas... mun mielestä koko meidän piha (ja vähän enemmänkin) on Viivin maata...
Niin se piti vielä kysymäni, että tulikos noista sama reaktio kuin yleensä heinän syömisestä?
...öö, mikä reaktio?
Siis oksua jos tarkoitat niin ei, eli on helposti sulavaa ja alas menevään toisin kuin heinä.
Lähetä kommentti