hei-hei joulu

Se on sitten arki alkanut ja nami varkauksien määrälle on pistetty PISTE (ettäs tiedät Salsa!). Osta herkkupyllylle nameja jouluksi ja saa vielä toinen mokoma lisää, niin voit olla varma että kissoistasi kehkeytyy mestarivarkaita jos et pidä vaarin...
Salsa siis on perso kaikelle herkulle ja se on oikeasti mestari varas ja sinnikäs sellainen. Tuli siis koettua että mikään kaappi ei sitä pidättele, jos sen takana on Whiskasin "mitä-lie kissan pään mallisia nami purkkeja". Ja noita purkkeja on neljästä alkuperäisestä enää 2 jäljellä ja yhden Salsa veti aamupalaksi :D...taisi olla liian hidas palvelu...

Namien lisäksi joulupukki toi vierasvuode ominaisuudella varustetun sohvan, ja siinä ovat tytöt testailleet vuoron perään nukkumista vähän. Ehdotonta on, että sohva on auki - ei sitä suurella egolla varustettu aby mahdu mihinkään "kahden istuttavaan" köllimään".ö
Aluksi meinasi kyllä käydä niin, että chilistä paketin pussi oli paljon mielenkiintoisempi lahja ja oikein mieluisa. Mutta Salsan paheksuva ilme sai tytön epäröimään valintaansa, ja lopuksi siinä taisi käydä niin että kurja ihmishuoltaja otti pussin käyttöönsä.
Tässä siis ensi alkuun meidän joulu juttuja, jatketaan myöhemmin lisää ja siitä kuinka Chilistä kehkeytyi ehta taiteilijan alku!

Rauhaisaa Joulua

patterilla

Ulkona viima vinkuu puissa ja Salsa on löytänyt tiensä takaisin lempipaikalleen.

Mää niin rakastan villaista

Meillä asuu lammas kissan vaatteissa, tämä lammas on ihan lovena kudottuihin villaisiin asusteisiin. Joka aamu lähtiessäni kouluun tämä lammas hyppää selkääni kun kyyristyn solmimaan saapikkaiden nauhat. Selän kautta pääsee sopivasti hattuhyllylle muka "sanomaan mamille aamu-hei-hei:t". Epäilen vaan että motiivina on jokin ihan muu yllyke...

Tämä on taitolaji.
Ensin pudotetaan ne pahat pois heti kättelyssä

Sitten kokeillaan josko löytyisi sopivaa telkkuhuoneen maton väriin

Ja vihdoin pohjalta löytyy ne herkut, jotka pitääkin sitten tallettaa säilöön

On se sitten kiva aamuisin hädissään etsiä juuri sitä tiettyä lapasta joka sopisi juuri siihen tiettyyn kaulaliinaan. Selitä siinä sitten kouluttajalle "no kun, kissa oli piilottanut kaikki mun lapaset..."

Onnittelut pikkuisille

Kasa kermavaahtoa, serpentiiniä ja huraa -huutoja!

Bastian's C -pentue eli Vintiö-Pentue Täyttää tänään 1 vuotta!!!!

Bastian's Chaos Theory "Chili"

Bastian's Cosmic Flare "Wilma"

Bastian's Crash Test Dummy "Pyry"

Bastian's Cruise Missile "Milo"

Hoplaa

Tytöt miettii kumpi hyppää kun mami tahtoo hyppykuvia.

Siitä se lähtee CHILI!
Ilmojen halki käy lentäjän tie...
Täydellinen suoritus
Saa taputtaa!

Sata rikki

Huomasin tuossa äsken että meillä meni 100 rikki, eli viimeisin teksti oli sadas blogikirjoitukseni *juhuu*. Triculle *vink*, *vink* ....joko maalausremontti on loppusuoralla :D.

Sen kunniaksi päätin laittaa otosta Salsan "kunniakkaista" edesottamuksista. Eli saanko esitellä FIN*Nebuankhet Fareshta Fii elementissään!

Mitä! Et kai sä nyt kaikkea paljasta :O!

Tästä se lähti. Kutsuivat minua Paukapääksi, kun en hiffannut heti maitohanan toimintaa...
Sitten opin sen käytön ja minusta kasvoi näääin iso

Ahneella on hankala loppu....

Urheilu legenda uransa alkuaikoina (ja taisi olla samalla se viimeinen kerta)
Kaikki hurrasivat yhteen ääneen kun saavuin estradille. Ne kumarteli ja kinuivat jopa nimikirjoituksia, olen tähti!Kuva: Heikki Siltala

Olen myös muotitietoinen
Mitään en ole ottanut...ai muka ryöstöretkellä kissanminttu pussissa...en ole ollut...
Tulkaa jo ulos! Pienet Salsat kuulemma vauhdittaa synnytystä..
Masuhierontaa muutama päivä ennen h-hetkeä
Neiti Nirso istuu tapansa mukaan namipurkkilaatikossa (raksuja) ja osoittaa pitkää nenää pahalle ruualle.

Lemppari jälkkäri, iiiihanat kengät

Sinne meni viimeinen

Muutama kylmissään värjöttelevä kärpänen on eksynyt vielä sisälle lämmittelemään.
...eli ne tulee ja ne menee...Mambon valtaisaan kitaan!

väijyntää

Harkintaa

Sivallus
Kateellisten tulo apajille

Minä olen täällä, eikun täällä, täällä

Chili tykkää olla taas mukana menossa....siitä tulikin mieleen että enpä ole vielä kertaakaan osallistunut kissankuvahaasteeseen joten tehdään se nyt, kun oma blogi juttukin on niin aiheeseen kirja/lehti sopiva!

Kissankuvahaaste 87: "Kirja/Lehti"

Jokainen kissanomistaja on varmaan törmänneet ongelmaan "oma-aikaa" vs. kissa haluaa olla läsnä ja joka puolella juuri silloin. Minulla on iso ongelma lukiessani esim. tenttiin, Chili meinaan on sitä mieltä että se on hänen aikaansa kun minä olen sohvalla, eli minä+sohva+Chili olemme mukama yhtä...ai jaa. Tätä ajattelee myös Toscha, Mambo ja Salsa...get the picture :D.

Kaikki alkaa sillä että siitä, että siihen lähelle tullaan vaivihkaa. Sitä jatkuu Chilin kohdalla tasan 3Sec ja jos siinä ajassa ei muka huomata toisen tarpeita (pöyristyttävää), alkaa sinnikäs taistelu.

Ensin pyritään voimallisesti syliin tyyliin "minua ei ole sylitetty moneen tuntiin, halipula, halipula, halipula". Jos se ei tehoa alkaa järjestelmällinen kirjojen pommitus eli riivitään ja purraan kirjoja
Sitten hyökitään sivujen alle ja otetaan pikku spurtteja siinä päällä samalla kuin yritetään kiinnittää mamin huomiota, mamin joka leikkii sokeaa.
Lopputulos tietenkin on usein se 15min purina hetki lämpimässä kainalossa, täytyyhän sitä sinnikkyys palkita...

Aurinko paistaa

Nyt jo uskaltaa hehkuttaa...

Viime viikolla havaitsin oudon ilmion Toschalla, sen katsoi ylös. Sokeutuminenhan aiheutti horisontaalisen liikkeen, eli pää kääntyi ainoastaan oikealle ja vasemmalle eika hakeutunut ylös mistä esim. ääni tuli.
Saman tien heilutin sormiani oikealla ja Toschan pää kääntyi oikealle. Ajattelin että nyt kuvittelen ja heilutin taas sormia, mutta nyt vasemman käden. Ei juma, se kääntää päänsä vasemmalle ja katsoo selvästi ylös sormiini??! Siis ei voi olla totta?
Sanon Toscha ja se tapittaa suoraan minuun. SE NÄKEE!!!!

Sitten aivot rakusutti lisää, se ei enää kierrä huonekkaluja ja sitä ympyrää! SE NÄKEE!
Soitin lääkärille, koska ajattelin että jos hänellä olisi kättä pidempää, että mitä nyt? Edelleen hän sanoi sitä että se voi olla neurologinen juttu eli näkö voi taas mennä eli jokin verenkierto häiriö tai vastaava. Mutta näön on täytynyt lähteä pikku hiljaa, koska se huonekkalujen kiertäminen on ollut läsnä jo n.2kk, ja nyt se on kuin salaman iskusta 2 päivässä lähtenyt pois. Tämä siis viittaisi hiljaa tulleeseen muutokseen, nämä neurologiset infarktit sun muut ei tule pikkuhiljaa vaan hetkessä. Täytyy olla siis muusta kyse.

A-vitamiini ja tauriinin puttos voi aiheuttaa näön heikkenemistä sekä sokeutta, mutta näistä johtuvia muutoksista ei lääkäri silmässä havainnut. Voisiko olla niin että ne eivät olleet vielä ehtineet siihen vaiheeseen että näkyisivät selvästä, mutta luulisi sitten että näkökin olisi vasta asteella "heikko", eikä "sokea". Paljon kysymyksiä johon ei vastauksia, eikä ehkä ikinä selviäkkään ne vastaukset. Pitää nyt vaan nauttia tästä tilanteesta ja lisätä noiden A-vitamiini ja Tauriini määrää ruokavaliossa, koska eteenkin vanhemman kissan kyky käyttää hyväksi kaikkia vitamiineja heikkenee ja niitä tarvitaan enemmin. Onhan meillä syöty Multicatiä 1xviikossa, Vitalcatiä 2-3krt/vko ja on öljyjä jne., mutat ne ei sitten ole riittäneet jo olisi kyse vitamiineista ja muista.


HUOM!
Tämä tuo siis sen aspektin, että liharuokavaliolla tarvitaan lisätauriinia ja on tosi tärkeää että kissa saa sitä A -vitamiinia (maksa, munuainen...joita meillä ei sitten oikein syödä mielellään).

Mites tässä nyt näin kävi?

Chili: Mutta jos se pääsee tänne?!
Salsa: Suus kiinni kakara!
Chili: Mutta...
Salsa: hiljaa siinä, susta ei ole taaskaan mitään apua
Chili: No jos mä edes yritän pörhistää nää naamakarvat!!
Salsa: ANNA MUN KAIkki kestääääää....

Miina: Jos mä olen oikein paikallani enkä ota katsekontaktia niin ne ei hyökkää mun kimppuun...mamiiiiii!

Minkäs teit "mamiska"

Kuten yhdestä aikaisemmasta ketjusta kävi ilmi, meillä kudotaan. Siis tätä harrastetaan yhdessä kissojen kanssa, ja vaikka tekstistä sai sen kuvan että Chili olisi se "lankasurmaaja", niin ei tuo Salsa kaukana nuoremmasta polvesta ole.
Syksyn ensimmäinen työ joka puikoista lähti oli tarkoitus tulla Chilille, joka niin autuaasti kinui sitä villaista. Eli sitä saa mitä tilaa...

...tosin tässä tapauksessa tasan eivät käyneet onnen lahjat..."villainen" ei oikein sopinut Chilille.

Niin siinä sitten kävi että kutomastani lämmikkeestä tuli kokoa Large

Ja kaiken lisäksi epäsopusuhtainen, eli etutassujen aukot liian alhalla ja kulku vaikeutui huomattavasti *hups*

Mutta kerrankin Chili ei ilkkunut muiden epäonnelle, taisi olla tyytyväinen kun ei kilahtanut omaan nilkkaan.
...mutta kuten arvata saattaa, jatkoa seuraa ja puikot kalisevat XD

Muutoksia elämään

Meidän papparainen (kai sitä jo saa sanoa papparaiseksi) mamin pikku ritari Toscha täyttää pian 16 vuotta. Synttäri päivästä ei ole ihan varmuutta, mutta siinä marraskuun puolestavälistä joulukuun puoleenväliin ne sijoittuvat. Ehkä olisi hyvä viettää niitä vaikka kerran viikossa tuon kuukauden ajan, en usko että hänellä olisi mitään kerran viikossa ilmaantuvaa synttärikakkua vastaan!

Parin viimeisen kuukauden aikana on tullut hienoisia mutoksia käytökseen, ei mitään radikaalia, mutta pieniä vanhenemisen merkkejä on näkyvissä. Toscha kiertää kehää, eli kun odotetaan ruokaa sen kehän paikka on keittiön lattia. Kun tullaan olohuoneeseen, kierretään sohvaa jonkun aikaa jne., myös aina välillä kuuluu kaihoisa "jodlaus" vessasta, johon hän on päätynyt reussulla eikä oikein tiedä mitä siellä tekee. Mutta nämä kaikki on klassisia muutoksia joita tulee vanhemmalla kissalla esiin.

Mutta sitten viimeisen viikon aikana on tullut radikaalimpia mutoksia ihan yhtäkkiä. Poika ei tule enää vastaan ovelle, ei hyppää sohvalle tai sängylle, eikä katso enää minua. Ja sitten lauantaina syttyi lamppu päässäni, Toscha ei näe hyvin?! Olin tätä jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni, mutta hylännyt sen sitten tai päätynyt siihen että voi olla että näkö on heikentynyt vähän.
Lauantain tulos pohdissa päätyi siihen, että Toscha on menettänyt näkönsä mahdollisesti kokonaan. Hirveä paniikin aalto jyräsi minut alas, miten noin vanha kissa pärjää ilman näköä, minun kaunis ihana poika ei näe enää perhosia tai hymyileviä kasvojani *itku*.
Aluksi pohdin että jos se on sen pikkuhiljaa menettänyt, ja kompensoinut toimintoja muilla jolloin mitään selkeää muutosta ei ole tapahtunut heti. Maanantaina sitten alkoi käydä selväksi, että vaikka näkö olisi pikku hiljaa heikentynyt, on muutamassa päivässä tapahtunut jokin radikaali lopunkin näön putoaminen nollaan. Eli Toscha ei näe yhtään, olisi voinut vaikka tökkästä silmään tikulla.

Keskiviikoksi sitten saimme ajan kaupunkimme silmäspesialistille.
Silmät tutkittiin eri menetelmin, ja tulos oli "ei verkkokalvon rappeutumaa", "ei painetta", "ei verkkokalvojen irtoamista", "ei kaihia", "ei verisuonien rappeumaa tai tulehdusta", kissan silmät reagoivat valoon, mutta kissa ei näe mitään. Eli vaiva on mahdollisesti neurologisperäinen (esim.keskushermostossa). Siellä voi siis tapahtua myös rappeumaa, ja pahimmassa tapauksessa voi olla vaikka kasvain kuulemma, jota en edes lähde miettimään sitä (en siis usko siihen).
Ei sitten oikein saatu mitään toivetta näön palautumiseen, ja tämän kanssa pitää nyt sitten oppia elämään.

Kovasti on Toschalla sopeuduttavaa, ja toivon että se pääsee asian yli. Vanhemmalla kissalla tietenkään tuo sopeutuminen ei ole yhtä helppoa, siinä samalla kun tulee niin paljon muutakin johon on sopeuduttava iän karttuessa. Liikkuminen on vähäisempään vanhemmalla ja aktiviteettäjä pitää keksiä nyt entistä ahkerammin että ei passivoidu ihan hurjasti. Näköaistin menetystä pitäisi kompensoida muilla aisteilla, mutta taas se ikä tuo esteitä eli kun ne muutkin aistit heikkenee vanhemmiten. Kuuloa tässä nyt pitää tarkkailla oikein kunnolla, eli se on tällä hetkellä todella tärkeä aisti ja sen menetys olisi tähän lisänä sitten liikaa omasta mielestäni.

Tässä vielä loppu kesästä syyskuussa ollaan kovin valppaita ulkoilijoita

Naksutin hankitaan heti kun pääsen eläinkauppaan ja aletaan opettelemaan luokse tuloa sillä. Ajattelin että näin saadaan liikuntaa ja ajanvietettä kun voin kutsua sitä palkkio yllykkeenä luokseni. Jo viikonlopulla aloin kynnellä napsuttamisen ja aika nopeasti Toscha on tajunut seurata sitä ääntä "katseellaan" ja suuntaa kulkuaan napsutusta kohden. Kovinä hän on vielä hukassa ja eksyy, ja on vähän hölmissään, toivotaan että se elämänilo ja mielenkiinto herää uudelleen kun näön menetykseen ehtii tottumaan. Mitehänn minä totun? Tuntuu vaan niin väärältä että toinen ei enää näe.

No ruoka ainakin maistui kun tultiin lääkäriltä. Ja lääkäri sanoi että ei enää tarvitse pudottaa painoa. Ei Toscha ole ikinä painanut yli 6kg (viimeisen5v. ollut varmaan stabiilisti 5,5kg), mutta yritin hieman sitä pois, että nivelet kestäisi paremmin ja nyt paino on 5,3kg. Eli tuo roikkuva röllykkä ei ole läskiä vaan ihan tyhjä pussi, joka sillä on aina ollut...mamin suomalainen roikkuvatsakissa.

Piilosilla

Mambolla on ihan omat leikkityylinsä ja huskan noudon lisäksi yksi kivoimmista on "kuka on huivin alla" -leikki.

Eli siis, KUKA ON PIILOSSA?

MINÄHÄN SE TÄÄLLÄ...älä vaan kerro Chilille!!!!

Eikös ole kaunis viitta, ihan jalosukuisesta menisin

Eli kun istahdan matolle, tietävät kissat että leikki alkaa. Ensin paikalla on Chili ja nopeasti Mambo havahtuu, että olohuoneessa tapahtuu.
Sitten minun pitää ottaa lelukorista hänen oma huivinsa, raottaa hieman sen nurkkaa ja *huiskis* herra sininen pingahtaa piiloon tyytyväisenä. Sitten pitää hieman heilutella leluja huivin sivussa, ja pahaa aavistamaton peltohiiri saa nopealla liikkeellä takamukseensa mojovan tassun läpsäyksen.
Tämä huivi on paljon parempi, kuin aikaisempi joka meni lopulta rikki leikeissä. Tämä meinaan on sellaista kivaa tarttuvaa materiaalia, eli jos lähtee juoksuun huivi selässä, se ei putoa matkalla ;D!