Niin siinä sitten kävi, että pienen kissan maailma järkkyi kertaheitolla. Päivä oli aurinkoinen, oltiin leikitty, ruoka oli hyvää ja unet maittavat. Päivä oli siis täydellinen, kunnes....ihan yks kaks se astui sisään...HIRVIÖ!
Sellainen lihaskasa jolla oli mitä rumin naama ja haisikin harvinaisen pahasti kuolalle. Ei siis mikään siisti yksilö, vaan ehta keskiaikainen luolahirviö.
Näin siis ainakin Chilin mielestä. Kasvoi siis kissa kokoa ja näköä, ja uhoa.
Eli saisinko esittää siskoni Amstaffi Miina, hilmuinen tappajakoira...joka kyllä pelkää kissoja, mutta ei saa kertoa kellekkään.
Sitten illalla löysin pienen vaavin nukahtaneena hyvin tyypilliseen "lapsi" asentoon, kesken leikin.
lauantai 3. toukokuuta 2008
Lintukoto on turmeltunut!
Lähettänyt Kuu-Katjaana klo 23.15
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti