Kimppu lupiineja

Lupiinit kasvavat jättimäisinä mattoina joutomailla, ojan vierustoilla, kedoilla ja pellonreunoilla. Ne kasvavat siellä missä ennen kasvoivat ruiskaunokit, lemmikit sun muut ojanvierus- sekä ketokasvit, jotka eivät voita taistelua paikasta auringossa, kun vastassa on lupiini.
Toki se on kookas, värikäs ja kaunis, mutta se ei kuulu luonnonkasveihimme vaan on ulkomailta tuotu ns. viljelykarkulainen. Se syö alaa tienvarsilla kasvaneilta hennoilta suomalaisperuisilta kasveilta jotka ovat jo ajat saaneet kasvaa sekä levittäytyä luonnossamme.
Pelottavasti jo valmiiksi sukupuuton partaalla keikkuvat ainoastaan paikallisesti esiintyvät luonnonkukkamme jäävät nykyään näiden viljelykarkulaisten jalkoihin ja vetävät viimeisiä hengenvetoja.

Eli unohtakaa "äitien ja mummujen" ohjeet siitä, että kukka on kauneimmillaan luonnossa ja poimikaa näitä siemenien kautta leviäviä kauniita lupiineja kodin jokaiseen maljakkoon.
Kitkekää ne pois pihanreunoiltanne, tai ainakin niittäkää ne matalaksi ennen siementen kehittymistä. Näin pystytte hieman hallitsemaan niiden leviämistä ja ja hidastamaan muutaman lajin sukupuuttoon kuolemista ainakin alueittain.

Eli mummut ja vaarit odottavat kimppujanne maljakot ojossa, ja sanaa saa levittää.

Meidän panos ei kauan saanut olkkarissa rauhassa olla, kun kissojen hammaspartio löysi ne. Kukat päätyivät sitten kylmäeteiseen ja muutama kimppu sukulaisille.