Terveisiä Siilinjärveltä

Olimme Siilinjärvellä ISROKin kissanäyttelyssä mennä viikonlopulla ja kivaa oli, kiitos siitä kaikille aby immeisille jotka tekivät viikonlopustamme viihtyisän. Toscha, Mambo, Salsa (Tiesittekö jos sekoittaa Salsan ja Chilin nimet niin niistä tulee "Silsa" äitini mielessä :D. ja Chili-Chili eli Tilli-Silli, jäivät kotiin ottamaan lomaa minusta.


Matkaan lähdettiin TUROKin järjestämällä bussikuljetuksella pe-la välisenä yönä ja perillä oltiin hyvissä ajoin, nukkumattoman yön jälkeen ennen aamu seitsemää lauantaina.
Olimme Trician kanssa saaneet lainaksi ihanaisen pikku Wilman eli Chilin siskon, Pilvin pennun. Myös velipoika Pyry oli reissussa mukana omien ihmistensä kanssa ja aika hurmuri oli pikkuisesta äijä-herkkiksestä kasvanut. Harmi vaan että toinen velipoika Milo joutui jäämään toipilaana parantelemaan murtunutta jalkaansa eikä päässyt reissuun, muuten olisi ollut melkein koko konkkaronkka kasassa.

Bussimatka meni joutuisasti ja Wilma hurmasi palvelijansa mutkattomalla ja luottavalla käytöksellään ihan täysin. Ei mennyt aikaakaan kun se jo kurisi kaulalla ja nukkui sylissä.


Hieman jännitti, mahtaako Wilma vieraiden ihmisten kanssa hermostua, kun näyttelytkin sille vielä ovat aika uutta ja jännittävää. Mutta todella hyvin meni kaikki ja vaikka neiti kiroili aina muita kissoja nähdessään, niin todella hyvin se suhtautui kaikkeen ympärillä olevaan. Ensimmäisenä päivänä hieman mentiin häkissä takavasemmalle ja torkuttiin, mutta ihmekös tuo, yön bussimatka oli varmaan väsyttävä myös kissalle, kuten meille ihmisille.


Tokana päivänä sitten jo nukkuma paikka oli siirtynyt ihan häkin etuosaan ja utelias Wilma kuikki mielellään myös ovesta ulos. Tuomari kyllä sai kuulla aina välillä ohjeita miten nuoria naisia käsitellään ja siitä, että on ihan väärin kun hänen show estraadillaan on muita kissoja!

Jaana Jyrkiselle erityismaininta Wilmalta. Tuomaria ei yhtään häirinnyt pienet kiroilut ja sadattelut, hienoa että jotkut tuomarit tajuaa mistä on kyse :)...eli ei mistään vakavasta.
Kokemuksen tulemisella tuo varmaan vähenee ja koska Wilmaa ei tuntunut kuitenkaan yhtään ahdistavan näyttelytilanne kokonaisvaltaisesti, niin eipä tuo merkki mistään vakavammasta inhosta näyttelyyn ole...mutta ne muut kissat *yäk*.

Lisää erityismainintoja: Säde oli aivan ihana

Erityisterkkuja myös: Nukalle, Viiville, Pyrylle, Wilmalle sekä Valentinolle, olitte aivan ihanaisia eli parasta A -luokkaa<3.

Jospa sitten saisin tulevilla viikoilla hieman kuvia "maailmalta", niin laitan niitä enemmin tänne. Itse en ole mikään valokuvaaja, saatikaan kameran käyttöohjeiden kuuntelija joten halleissa otetut kuvat jäävät minimiin ja ovat huonotasoisia valaistuksen vuoksi.

kesä ja prunnit

Salsa on meillä aina ollut kova "plutimaan", tykkää siis leikkiä vedellä tiettyyn pisteeseen asti, eli ei liikaa mahan täydeltä. Minulla on kissoilla oma uima-allas joka täytetään vedellä aina välillä lämpiminä kesäpäivinä, kun sisämittari paukkuu.
Tämä punainen muoviallas on itse asiassa minun vanha lelulaatikko 70 -luvulta ja ajaa hyvin asiaa altaana. Sopivan korkeat reunat ja iso, että kissa mahtuu sinne.

Salsalla oli tapana aluksi hieman tassutella siinä vedessä ja sitten lopuksi se meni sinne kahlaamaan ruiskien ympäristön läpimäräksi. Jos oikein kuuma tulee niin sinne nostetaan vanha herrasmies Toscha siten että vatsanalus kastuu läpimäräksi ja siten viilenee hieman olotila. Muuten Toscha ei vedestä välitä ja Mamboakaan ei voisi vähemmin kiinnostaa.

Salsa ei päässyt tällä kertaa uimaan, kun nuorikko Chili on ottanut tavaksi häiritä muiden harrastuksia, on sitten kyse huiskan hausta tai raksuleikistä jossa se surutta hyppii muiden päälle, kun ei ehdi katsomaan mitä on edessä, lentäessään saaliin kimppuun.

Tämä estradi siis taas kerran oli Chilin (olen luvannut muille, että se rauhoittuu lähestyessään vuoden rajapyykkiä *peukku pystyssä*) joka päätti räpeltää tassulla vettä oikein kunnolla.

Miten tässä näin kävi?
(meni vahingossa maisema asetus päälle kamerassa)

...ei ihan Godzilla, mutta ehkä Catzilla?

KUKKUU!

Ennen muinoin muropaketista löytyi kaikkea kivaa pientä yllätystä, nykyään niitä ei taida enää olla kun pelkäävät että lapset syövät ne.
Mutta mitä kävikään, Pirkka on uusinut pakettinsa ja yllätykset ovat tulleet takaisin!
Ajattelin kerätä koko sarjan!

Tästä voisi tehdä reklamaation jo!

Huom....reiät pohjassa...minulla oli tylsää ja ajattelin tehdä Chilille naamiaispuvun *hi-hi*...se ei oikeina arvostanut panostani.

Tuolta se tuli ja tuonne se meni eli hyökkäävä muropaketti!

Voi kurjaa

Nyt se sitten oli käynyt, eli ihana uusi leikkikalu pisti liian tiukasti vastaan.
Chili tuli surkeana aamuyöstä huutamaan korvanjuureen "ApppuuuuuaAAA".
Ja kuinka ollakaan mami vaan tuuppasi tytön sängyltä *ups*.
Aamulla sitten selvisi mikä oli ollut hätänä :(


Onki oli kiertynyt tuolin jalkaan ja meni vielä hankalasti pöydänkin jalan takaa. Kovan urhean työn oli Chili tehnyt yrittäessään väkertää lelua itse irti, siitä on todisteena pienet raadon kappaleet ympäriinsä. Mikään ei ollut auttanut, ja mamikin vaan tuuppi pois toisen hädän hetkellä.
Chili oli varmaan ollut ihan huolissaan, että millä se mami nyt herää kun hän aina kiltisti tuo aamusta ongen sänkyyn, että mami nousee iloisena oikealla jalalla.

Kimppu lupiineja

Lupiinit kasvavat jättimäisinä mattoina joutomailla, ojan vierustoilla, kedoilla ja pellonreunoilla. Ne kasvavat siellä missä ennen kasvoivat ruiskaunokit, lemmikit sun muut ojanvierus- sekä ketokasvit, jotka eivät voita taistelua paikasta auringossa, kun vastassa on lupiini.
Toki se on kookas, värikäs ja kaunis, mutta se ei kuulu luonnonkasveihimme vaan on ulkomailta tuotu ns. viljelykarkulainen. Se syö alaa tienvarsilla kasvaneilta hennoilta suomalaisperuisilta kasveilta jotka ovat jo ajat saaneet kasvaa sekä levittäytyä luonnossamme.
Pelottavasti jo valmiiksi sukupuuton partaalla keikkuvat ainoastaan paikallisesti esiintyvät luonnonkukkamme jäävät nykyään näiden viljelykarkulaisten jalkoihin ja vetävät viimeisiä hengenvetoja.

Eli unohtakaa "äitien ja mummujen" ohjeet siitä, että kukka on kauneimmillaan luonnossa ja poimikaa näitä siemenien kautta leviäviä kauniita lupiineja kodin jokaiseen maljakkoon.
Kitkekää ne pois pihanreunoiltanne, tai ainakin niittäkää ne matalaksi ennen siementen kehittymistä. Näin pystytte hieman hallitsemaan niiden leviämistä ja ja hidastamaan muutaman lajin sukupuuttoon kuolemista ainakin alueittain.

Eli mummut ja vaarit odottavat kimppujanne maljakot ojossa, ja sanaa saa levittää.

Meidän panos ei kauan saanut olkkarissa rauhassa olla, kun kissojen hammaspartio löysi ne. Kukat päätyivät sitten kylmäeteiseen ja muutama kimppu sukulaisille.

Leikittäjät saapuivat

Tilasin Chilille muutan leikittäjän netistä...ei maaska (melkein menitte lankaan), sisko ja sen perhe tuli Keravalta moikkaamaan ja Chilillä oli kivaa.

Tuliaiseksi saatiin oikein ihana uusi lelu, sellainen onkimainen jossa oli kivoja "molluskoja" ja "hörsyjä" päässä. Chili on sen jälkeen ainakin kerran päivässä hakenut tuliaisensa ja kantanut sitä 10min asunnossa edes takaisin, kuin kunnia kierroksella. Sen kanssa juostaan rinkiä sohvan ja nojatuolien takaa, pöydänjalkojen välistä, makuuhuoneeseen ja makuuhuoneesta vierashuoneeseen, ja tietenkin valtaisien kehujen saattelemana. Aina välillä se sitten jää jostain kumman syystä panttaamaan tuolinjalan ympärille kun sitä on kierretty kehää 5 kertaa, siitä tuleekin sitten oikein stressi ja hermot menee.

Leikittäjät valitsivat paikkansa, toiset päättivät että turvallista on pysyä itse sohvalla.
Kun taas toiset valitsivat avoimen paikan, josta puuma-Chili The Pippuri pääsi hyökkäämän estottomasti.
Kivaa oli ja leikki yltyi, kuten lapsilla on tapana, villiksi.