Olen kiltisti pukenut päivittäin Chilille valjaat viimeisen viikon ajan, jotta neiti tottuisi niihin ennen näyttelyä. On ollut suorastaan huvittavaa katsella kuinka pienen kissan selkä meinaa sen omasta mielestä mennä poikki valjaiden painosta.
Harjoittelusta huolimatta edistys ei ole ollut mikään järin huikea. Edelleen ne painavat, kiristävät, ahdistavat, eivätkä kuulu Chilin mielestä hänen päällensä missään tapauksessa.
Katselee minua ihmetellen "etkö sinä mukaa osaa kulkea kanssani siellä ulkona ilman välillämme kulkevaa narua?", "pistä ne itsellesi, kyllä minä pidän sitten siitä flexistä kiinni jos pelkäät eksyväsi".
Tänään sitten neiti aavisteli että jotain tapahtuu, kun kiristin vatsalenkin kireälle...eli Chilin oli entistä vaikeampi kulkea "apuuuua, minä tukehdun!".
Eteiseen mentäessä oli jo huomattavissa hienoista jalkojen vapinaa, ja yleensä niin kiinnostava paikka ei enää ollutkaan aivan yhtä kutsuva. Eli Chili pähkäili selkestikin "jotain tulee tapahtumaan ja minun pitäisi kai jännittää".
Sitten laiettiin flexi kiinni valjaisiin ja *hums*, entisestä valjas-mäyräkoirasta tuli Munchkin -kissa (voi noita kissaparkoja).
Valjaiden paino ei ollut Chilin mielestä mitään siihen verrattuna, kun selkään laitetaan hirveä metallisolki joka painollaan murskaa nikamat!!!
Sitten tapahtui jotain outoa, ovi aukesi!
Chili katsoo vuoroin minua ja vuoroin ovea. Minä toitotan itselleni "sinun pitää nostaa se kynnyksen yli, että se ei myöhemmin yritä itse ulos ilman valjaita"...no ei siinä voinut häiritä toista joka oli ihan häntä antennina ja täpinöissä. Eli päätin että ensi kerralla sitten nostetaan yli :).
Aina piti joka askeleella katsoa että tuleehan se mamikin mukana...ettei vaan eksy ;-). Chilin huomio: Huomaathan askeleeni kauniin asennon, mami sanoi että hienot kissat kulkee näin ja näinhän minä sen siellä blogissa, siellä se Sädekin askelsi kauniisti aidon leidin tavoin!
Oli tosi ihanaa katsoa kun pieni kissa yritti tajuta kaikkea näkemäänsä eli koota uudestaan maailmankaikkeuttaan, joka ei ollutkaan niin pieni enää. Ei mennyt aikaakaan kun seinässä lämmittelevät kärpäset löytyivät ja taivaalla lentävät linnut herättivät ihan uudenlaista kiinnostusta.
Rohkeasti, hieman värisevin jaloin sitä edettiin rappusia alas. Tärinän epäilen johtuneen lähinnä kylmästä....sen verran vahvasti vedettiin uusiin seikkailuihin eikä yritetty takaisin ja mamikin unohtui nopeasti.
Ja juuri kuin pieni tutkimusmatkailija pääsi vauhtiin, otti isot kädet sen syliin ja vei sisälle *hö*. Ei makeaa mahan täydeltä...ja lohen keitinliemi pörisi padassa eli ruoto killui liemessään.
...se onkin sitten toinen juttu ;-)
...mutta voisin laitta nettiin ilmoituksen "fileroijalle paikka vapaan", sen verran koomista oli tuo fileroimiseni. Taidan siis tästä lähin vanhaan tapaan sanoa Citymarketin tiskillä "tuo lohi, ja saisiko fileroituna siten että laitat perkuujätteet pussiin liemenkeittoon".
1 kommentti:
Säde pyysi sanomaan Chilille, että hienosti otit mallia ristikävelystä! Ja hän lupaa ottaa yhtä hienosti mallia ihan mielettömän rohkeasta ja upeasta ulkoilukeikasta!!!
Lähetä kommentti