Silakkapäivä

Ostin kasan silakoita ja ajattelin paistaa ihan vanhanajan pihvejä.
Yleensä ostan aina ne fileinä, mutta mikä ihme perinnekaipuu mahtoikaan iskeä torilla kun sanoin "kokonaisia silakoita, kiitos".
No eihän tuo niin vaikeaa voi olla niiden käsittely, ja kissat varmaan tykkää haistella kaloja.


Eli TV auki ja vehkeet matolle. Eli meillähän keittiön työpiste sijaitsee myös joskus olohuoneen matolla jos TVstä tulee jotain kivaa ja kissatkin pääsevät paremmin osallistumaan.
Paketti kiinnosti kovasti Mamboa ja Toschaa. Salsa kävi nopeasti haistelemassa ja päätti siirtyä takavasemmalle tarkkailutilaan.

*yih, mikä haju....*<---Salsan kommentti

Toscha vanhana kalamestarina tarkisti kalan tuoreuden ja totesi sen erinomaiseksi.

Samoin Mambo ja paketti oli liikkeessä silmänräpäyksessä.

Tää on mun *mrj-nam-nam-murjnj-nam-nam* ja
"kato ny tää uppoaa, tää haluu mun kitaan!"

PAKOON, mun täytyy pelastaa tää kalaparka tolta mustalta ahdistelijalta !

No lopuksi kiltti mami paloitelli myös huonompi hampaiselle paloja, että saa maistaa. Mutta parhaimmat se saikin sitten syödä kädestä, eli mätipussit *njam*. Mambo siirtyikin tassujaan ravistellen taka-alalle, eikä varmaan ikinä halua enää silakkaa....

Eli yhtäkkiä sohvatuolin takaa kuului se kuuluisa
"ahneen karvainen loppu".

Pakko oli kamera napata käteen ja ottaa kuva.
Tochan ei pitänyt olla mukana, mutta sadasosa ennen salaman välkettä, työntyi musta pää takavasemmalta "PEHMEETÄ RUOKAA!".
Eli olikohan se ajatellut että ahdistellaan Mamboa-->se hotkii--> se kuin lintuemo tarjoaa minulle lämpimän pehmeän aterian....

No, joo. Kerrottakoon että pehmennetty jälkiruoka päätyi ihan muualle, kuin suursyömäri Toschan kitaan ;-).