Miten syödään kalaa kissaperheessä?

Sain tänään tuliaisena hiillolohen pyrstön...tai siis me saimme.

Tulen sisälle saatuani ihana tuoksuvan paketin Äidiltä tuliaisena. Mietin jo mielessä miten sen nautinnollisesti syön. Nousen ensimmäiset rappuset, Salsa tulee vastaan "ai, mitäs sulla on". Pääsen rappusten puoleen väliin ja keittiö alkaa häämöttää, "kurn, kurn" Mambo tulee onnellinen hymy naamalla kavalkaadin jatkoksi kiipemään rappusia ylös. Saavun lähelle ylätasannetta, musta pää työntyy kulman takaa ja kuono tapailee ilmaa. Ennen kuin saavun keittiöön ne ovat perässäni, edessäni, sivulla, kyynerpäähän nojaamassa, jalkaan puskemassa...siis ei mulla ole noin monta kissaa, mutta nää kolme on kaikkialla, ja yhtäaikaa.

Paketti nostetaan kuin painonsa verran kultaa tiskipöydälle.
*tums*, pudotan ensimmäisen kissan alas pöydältä paketin tieltä, *tums, tums* seuraava "lentää" takaisin sinne mistä tulikin. *tums, tums. tums* *njau*, *mjau*, *krnnnn*, *tums*...tällä tavalla etenee paketin avaaminen. Kyynerpäitä käytetään paljon, ja kropalla pyritään suojaamaan kala ahnailta ja utelijailta tunkeilijoilta.

Vihdoin saivat tarpeekseen, hymyilen. Kala on yksin minun...en ole ahne, mutta olen päättänyt että vähennän noita "ihmisten ruokien" maistelua kissoilta.
Mutta nyt ovat oudosti kadonneet jonnekin kaikki kolme, Toscha palanut eteiseen (täytyy myöntää jossain tuon taistelun tuoksinnassa, se suuhun taisin ujuttaa pienen palan) tyytyväisenä. Mutta että Mambo ja Salsa olisivat luovuttaneet, no se on varmaan tää keskipäivän helle heidät uuvuttaneet.

Heitän lautaselleni imojovan palan kalanpyllyä ja suuntaan...minne muuallekaan, kuin olkkariin "siis mitä hä, eiks kaikki syö sohvalla aterioita"?

...Ja täytyy todeta, kyllä nuo kissat ovat sitten niin ovelia. Kummatkin istuvat sohvan edessä odottamassa minua tyyliin "kyllä se nyt ainakin lautasen antaa nuolla".
Ehkä tulevista tapahtumista ei tarvitse sen enempää mainita kuin, että sydämeni suli moiselle yritykselle ;-).