Kotiinpaluu

Lähdin Norjaan viime keskiviikkona viemään Pilvikissaa "kollilaan".
Päivä alkoi hirmuisella häsellyksellä kun aamulla sain kuulla että vihdoin on yöllä alkanut neiti kutsumaan uljaita uroksia. Suunnitelmissa oli ottaa auton nenu Pilvin sijoituskodin kanssa kohti Norjaa heti kun hetki lyö, ja kiireellä varasin keskiviikko aamuna iltalaivalta paikkaa.

Salsa, Mambo ja Toscha tiesivät heti mistä on kyse. Mambo raahautui tutulle murjotuspaikalle vaatehuoneeseen, Salsa seurasi minua varjon lailla ja Toscha kävi vähän väliä tarkistamassa missä vaiheessa mennään. Kasseja viskottiin, vaatteita lenteli ja palerikasoja putoili lattialle, kun minä kuumeisesti pyrin jotain saamaan kasaan.
Kokopäivän pyrin välttelemään surullisen syyllistäviä katseita lattian rajasta *miten niiden täytyykin vaistota kaikki etukäteen*. Tosi pahaa teki kun en meinannut kiirussa edes pientä silitystä ehtiä antamaan :,-(.

Tänään sitten palasin kullanmurujen luokse ja riemu on ollut rajaton.
Salsa ja Toscha olivat vastassa odottamassa, ja Mambo hieman kauempana katseli "otanko lämpimästi vastaan, vai näytänkö surkeaa naamaa".
Mutta kyllä odotus oli ollut näemmä niin iso, että eihän herkkis pystynyt kauan naama suru-lukemilla olemaan. Tai se tiesi että ei sen tarvinnut syyllisyystaakkaani lisätä, kävelinhän jo kumarassa.
Kaikki kolme seurasivat minua ensimmäiset 2h, Toschakin koko ajan kuikuili eteisen oven takaa hymmyillen "se on tullut kotiin, se on tullut kotiin...".
Mambon piti päästä Toschan kampailusession jälkeen syliin kurisemaan ja Salsa odotti jalkojen luon omaa vuoroaan. Nyt sekin on saanut oman syliterapiansa ja vatsat tyytyväisinä kaikki ovat suunnanneet tarkkailuasemiinsa. Pienikin liikahdus saa ne havahtumaan ja heittämään "et kai sää ny vaa lähre!" -ilmeen.

Pankkiautomaatilla pitää vielä käydä ja jotain herkkupaistia vaaveille ostamassa, mutta sitten olen heidän koko päivän ja illan ja yön.
Nyt pitää mennä pussaamaan niitä vielä vähän ja sitten pikakiiturin lailla asioille.

Me surffaillaan

Voisiko joku kertoa missä myydään isoja hiirimattoja? Sellaisia mihin mahtuu hiiri ja kissa yhtä aikaa.
Tämä tilanne alkaa jo saamaan humoristisia piirteitä. Tuo kettuturkkinen katin roikale kun parkkeeraa itsensä aina hiirimatolle juuri silloin, kun se on käteni käytössä.
Salsa neiti on siis oivaltanut että jos tässä istua töpöttää, niin huomio on taattu.

Ja jos ei meinaa onnistua vaan käsi alkaa tuuppimaan takamusta, alkaa takamus tanssia ruudun edessä. Olenkin joutunut nöyrtymään ja päätynyt siihen, että jos et pääse eroon, anna pikkurilli ja pidä peukkuja että se ottaminen jää siihen yhteen sormee.

Mambon kanssa myös kävin pitkän taistelun asiasta "minua ei häiritä, kun olen koneella". Mutta aina kävi niin että syliini oli ilmestynyt jossain vaiheessa harmaa huriseva kasa. Ja siis ihan oikeasti, se teki sen niin vaivihkaan, että en oikeasti edes tajunnut miten se oli siihen taas ilmestynyt! Tajusin vaan että käteni alla on jotain lämmintä ja käteni tekee konemaisesti liikettä sen turkilla. Ja tuo harmaa kasa hymyili vienosti, siten kuten Mambo vaan osaa. Se tietää olevansa taitava, mutta yllättää aina itsensäkin kyvyillään ;-).

meillä nukutaan

Tuosta siskoni kommentista Mambon nukkumapaikasta vaatekaapissa sain idean seurata kissojeni liikkeitä vuorokauden ajan. Näkökulmana siis olivat nukkumapaikat ja yllätyin todella kuinka paljon ne vaihtelevat paikkoja. Päivän aikana kissat vaihtelivat siis paikkoja aina vähän väliä, eli siinä välissä oli ruokailua tai leikkimistä, jonka jälkeen kellahdettiin minne milloinkin.

No Toschasta ei ole paljon kerrtottavaa:
Mutta pian tuo Toschan paikka tulee vaihtumaan, kun kylmät alkaa. Kova on pähkäily miten sen vien läpi, eli olen miettinyt josko kokeilisi Salsan ja Toschan yhdessäolon pakkohoitoa. Eli kummatkin suljetun oven takana makkarissa muutaman viikon.

Ensimmäisen pentueen jälkeen tilanne palautui nopeasti pentujen lähdettyä ja Salsa antoi Toschan kulkea vapaasti. Mutta nyt tilanne ei ole palautunut ja Toscha ei pääse kuin nopeasti käymään makkari/olohuoneessa ja keittiöstäkin se saa usein lähtöpassin.
Koska nyt kuitenkin tulee tilanne jossa joudun siltä eteisen portaikon sulkemaan kylmyyden vuoksi, niin pitäisikö samalla opettaa niitä olemaan samassa tilassa ja luottamaan taas toisiinsa?
Vai annanko tilanteen jatkua ja edetä omalla painollaan? Tosi vaikea päätös. Mutta tiedän että ensimmäisistä viikoista tulee vaikeita, koska Salsa alkaa varmaan Toschan jahtaamisen ja ajaa sen vaatehuoneen kauimpaan nurkkaan, kun ei eteiseen pysty sitä ajamaan.
Salsa ei siis kai luota Toschaan, ja Toscha aristaa Salsan läsnäoloa. Salsa ei käy Toschan päälle tai mitään, mutta näyttää tassua ja ajaa sen näköpiiristään.

Syyllinen itse, eli Salsan päivän unet:


Aamu aloitettiin tietenkin "mamin" kyljessä, mutta aamupalan jälkeen neiti kapusi kiipeilypuuhun ottamaan ruokalevot.







Sitten pienen kävelylenkin jälkeen
nukkumapaikaksi kelpasi keittiön tuoli.

Myöhäisen lounaan jälkeen
Salsa lötköteli taas piipeily-
puusta

illemmalla pienen etsinnän jälkeen vahtikoira löytyi tutulla paikallaan keittiön tuolilla.

Yllä: Ilalla tietenkin kaikki päädyttiin olohuoneeseen, koska sieltä on helpp aina tarkkailla koska "mamin" sylissä on tila käpertyä kurnuttamaan hetkeksi.






..ja yöksi sitten käperryttiin siihen tyypilliseen paikkaan peitolla. Paitsi että siitä usein siirrytään viereiselle tuolille nukkujan levottomuuden vuoksi ;-).







Viimeiseksi sitten tarkkailukohde Mambo:

Mambo on jälkilämmittelijä. Eli heti aamupalan jälkeen se käy tarkistamassa josko sängyn jouset olisivat vielä varastoineet yön lämpöä. Ja sängyllä on muutenkin kiva odotella petaushetkeä jollon pääsee lentävän päiväpeiton alle.

Ja sitten siitä on kiva siirtyä kiipeilypuulle tarkkailemaan.

Ensin vaan pitää ajaa vienosti härnäten Salsa pois paikalta
...ja taas mennään jälkilämmöllä eli päästään valmiisti lämmitettyyn paikkaan.

Aamupäivällä herra löytyi sitten sängyn päältä tarkkailemasta ja
kommentoimassa tiskailuani.






Sitten jännitys tiskaamista mahdollisesti seuraavaa toimintaa

kohtaan nousi liian korkeaksi ja Mambo päätti pikaisesti perääntyä taka-vasemmalle eli muutamalla nopealla loikalla se päätyi tuttuun piilopaikkaansa vaatehuoneen ylähyllyllä.

Muutaman lohduttavan kutsun jälkeen Mambo tajusi että Mr.Pilips tulee pysymään omassa tilassaan siivouskaapissa. Se ei kuitenkaan tarkoita että tällaisen kiusaamisen jälkeen "mami" pääsisi kuin koira veräjästä. Lohtua piti hakea niiiin rakkaasta korvanlehdestä eli piti päästä kuolaamaan ja hurisemaan syliin. Siitä rauhoittunut herkkis kiedottiin lämpimän TV-filtin sisään jatkamaan unihetkiä.

Ilta se koettaa Mambonkin elämään ja iltapesut tullaan tekemään
sängyn viereen samalla kuin minä teen iltapuuhteita. Siitä sitten Mambo liukenee nukkumaan milloin minnekin, mutta aina sängyn jalkapään kautta ja siitä kiipeilypuuhun, ja siitä sitten ties minne lyhyen energiapurkauksen jälkeen...minä olen siinä kohtaa jo syvässä unessa kun Mambo hakee sopivaa paikkaa.



Tässä siis oli kissojeni nukkumapaikkoja, mutta vain puolet niistä eli vuoden ajasta riippuen eri paikat ovat suosiossa.